Kohta se on menoa. Kerrankin matkustuspäiväks sattuu sadepäivä!
Mua vähän jännittää, mut en tiiä tarkkaan mikä. Se saattaa olla toi junamatka tai sit huominen koe tai sit se että meen ekaa kertaan ikinä yksin hotelliin. Tai sit se saattaa olla vaan Helsinki tai sit se että saanko herättyä huomenna tarpeeks ajoissa (mulla on nyt monta päivää ollut missio päästä edes kaheksalta ylös, mutta aina se kuitenkin myöhemmäks menee koska torkku on ystävä) tai sit vaan yleisesti kaikki.
Tänä aamuna hellin Neekkua kun kaikki muut vielä nukku: harjasin sen eilisen pesun jäljiltä (nyt kelpaa vieraiden sit silitellä sitä, ellei se vielä ehdi jossain möksällä tai jossain sotkee itteensä), pesin hampaat ja löysin yhen lihavan punkinkin kaulavilloista. Se oli irvokas. Punkkipanta on vieläki hankkimatta tälle kesälle.
Sain tarvittavat kamat mahtumaan yhteen reppuun. En oo varmaan koskaan lähtenyt pelkästään repulla liikenteeseen monen sadan kilometrin päähän. Siistiä. Tosin mulla on perillä tänään sen verran aikaa, että huomenna saattaa olla tykönä enemmän kamaa ku lähtiessä. Öhm.
Mulla on vähän sellanen neutraali olo. En jotenkin usko, että mun panostuksella saati taidoilla kannattas olla kovin korkeet odotukset - tonnekki otetaan vaan 16 sisään - mutta silti en jaksa huolestua. Osaan sen mitä osaan.
Pian siis lokaationa Helsinki ja huomenna edessä toinen koitos joten saa esim pitää peukkuja ja käsii ristissä ja sellasta, jee. jöö.
HERRAN HALTUUN
Oho, mein pastori kävi äsken tuomas mulle etukäteisruusun. Sekin oli vaaleanpunanen. Jo kaks vaaleenpunasta ruusua. Miks ihmiset tuo mulle just vaaleenpunasia ruusuja? Onneks en enää pode traumaa siitä väristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti