Loppuelämän ensimmäinen päivä

On tää orpous rankkaa, ku noita miehiä saa paimentaa taas niin kovasti. Millon on jätetty maito pöydälle happanemaan, millon kerma. Ja perinteisesti heti ekana vanhemmattomana iltana eräs onnistui tärvelemään äipän pöytäliinan tuoreella Kuukausiliitteellä ja mukamas-tyhjällä jääpalapussilla. Mun yrittämillä myrkyillä ei viirut irronnu. Äippä diggailee ku se tulee takasin öö kahden viikon päästä.

Iskä laitto tänään viestiä et ne on illalla Tel Avivissa. Rupes soimaan Ultra Bra päässä. "Tel Aviv, Tel Aviv, huudan yöhön pimeään.."

Käytiin Maran kanssa Prismassa, aateltiin ettei pienperheen ostoksiin niin hirmu paljon menis rahaa. Mut meni niihin. Piti ostaa ihan perustarpeitakin, kun eräät tietyt siskot ovat käyneet varastamassa mun ruuantekotarpeet omiin hoteisiin.

Eilen illalla tuli yks varma merkki siitä, että oon tosiaan nyt rentoutunut ja vapautunut. Kyllä, ihan oikein, kurkkukipuhan se. Joka taas enteilee mahdollisesti kipeäksi tulemista. Mikä taas tarkoittaisi sitä, että olen viimeinkin onnistunut hellittämään alitajuntaisesti, koska mulla on ollut taipumusta sairastaa vain vapaapäivinä tai lomilla. Oon niin hullun tunnollinen et oksennan.

Nieleminen koskee ja haukottelu koskee jnejne, mutta oon silti oikeestaan ilonen tästä, koska niiku sanoin, se tarkottaa vaan sitä että mulla tosissaan alko loma.

Aattelin et nyt kykenisin keskittymään täpöllä vikoihin kokeisiin kun noista lakkiaisista selvittiin. Tämä päivä kuitenkin oli melko säälittävä yritys ja huominen taas on vika mahdollisuus. No, elämä jatkuu. Jos mun jonnekki on tarkotus päästä niin mä pääsen.

Ja joo, kävin ekalla autokoulun teoriatunnilla. Hullun jännää siis! NOT.
Meitä oli jopa runsaat kolme, mikä oli huvittavaa; tuli etäisesti mieleen muinaiset musiikinteoriatunnit vikoilla kursseilla, kun porukka alko harveta. Opettaja oli ihan leppoisan olonen. En oppinut vielä tänään mitään uutta. Sihteeri muisti mun nimen, se hämmensi.

Eilen illalla kun sammutin valot ja käperryin peiton alle rupesin miettimään, et nyt se tosiaan on loppu. Enkä minä oikein usko, että oon vieläkään oikeestioikeesti sisäistänyt sitä. Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun tulin ekan kerran Minden kanssa pyörillä lukimon pihaan. On niin hullun kummallista että ihan oikeesti kaikki tunnit on käyty, kurssit on suoritettu, läksyt on tehty, esitelmät pidetty, ihan kaikki. Se loppu.


Tää on kovin absurdia. 

Tänään oli ensimmäinen päivä kesälomaa ja oli vähän kylmä. Laitoin ekaa kertaa päälle mun uuden teepaidan, jossa on vähän ressukka norsu. Käytin Neekun iltapissillä shortseissa ja se oli vähän huono valinta, varsinkin kipeäksi tulevalla kurkulla. Ripustin puoli yhdeltätoista pyykkejä pihalle ja mietin et meneeköhän ne ihan siitepölyyn. Tumppa jutteli mulle puhelimessa nudistirannan pyyttoneista ja lyötiin melkein virallisesti lukkoon kesäsuunnitelmia.

Oi kesäkesä! Aika mahtavaa.