Tuulahdus pariisilaista sorsaa

Tilanne on taas se, että talossa on ihmisiä. Minun rauhallinen viikkoni tyssäsi ja sisäinen harmoniani pyrkii järkkymään, mutta yritän kovasti saada sen säilytettyä. Kynsin hampain. Ei oo helppoa kun kyseessä on meidän porukat.

Äippä ja iskä tuli myöhään torstaina. Ne oli matkustaneet ties kuinka kauan ja nukkuneet sitä ennen kaksi tuntia, joten nuutumus oli suuri. Äippä piti mulle uimapukunäytöksen ja esitteli Kuolleenmeren suolapalloja. Sen laukku oli pitänyt läpivalasta monesti hillopurkin takia.

Kävin torstaina toisella ajotunnillani ikinä. Ajeltiin Vänäriä ympäri noin kahenkympin tuntivauhtia, meno oli hyvin hurjaa siis. Harjoteltiin mäkilähtöjä käsijarrulla ja ilman, liikkeellelähtöjä ja jarrutuksia. Vaikea hahmottaa miten paljon ratin kääntämisessä pitää ennakoida käännöksissä tai millon ajaa oikeassa kohdassa tietä. Kun on hahmottanut ajoradan 18 vuotta oikealla istujan näkökulmasta, niin ei oo ihan yksinkertasta. Mutta kyl tää tästä. Tällä kertaa oli vanhempi ajo-ope, ei se harjottelija. Vanhemmalla on hopeinen tukka ja se hokee koko ajan "pieniä ei lasketa". Sillä oli sopivan dynaaminen opetustapa.

Ajotunnin jälkeen ostin itelleni kaks kuvateepaitaa, yhet minusta hullun pirteet leggarit jotka Maijukka tosin haukkui kamaliksi, ajoin sateessa kotiin ja osittain talutin pyörää sontsan kanssa, tein kreikkalaista salladia vanhuksia oottamaan ja sit lähdin tsekkaamaan Henzkin oman luukun. Oli suhteellisen siisti.

Perjantaina meidän alakerrassa hönäili ihmisiä alusvaatteissa. Vielä sillonkin kun olis pitäny jo lähtä hakemaan Maijukkaa, joka saapui myöhästyneellä junalla pikavisiitille. Aurinko paisto vielä päivällä ja minä olin kerrankin hyvin pukeutunut, TYYLIKKÄÄNÄ oikeesti - ne on niitä harvoja tapauksia elämässä - ja se johtui ihan siitä että mulla oli päällä mun suhteellisen uus lempisäkki ja satunnainen kaappilöytö: iskän Pariisista hätäostoksena hankkima musta villalätsä. Se oli niin kool. Näytin pariisilaiselta koko päivän, haha. Tosin en polttanut savuketta.

Käytiin lounaalla Burtsissa Maijukan tahdosta ja Henkkamaukalla minun tahdosta vaikka Maijukka valittikin rumien vaatteiden ähkyä. Ostin taas lisää rättejä, hyvinhyvin väljät kesäfarkkushortsit ja pitkän neuletakin, joka ei ollut täydellistä nähnytkään, mutta lähimpänä sitä mitä siihen hätään hain. Nyt oon kyllä ostellut vaatteita taas vaihteeks ihan tarpeeks vähäks aikaa, voi nolous.

Otettiin jälkkärit mukaan ja tassuteltiin satamaan istumaan veden äärelle. Maijukka puhui Putouksesta ja Aku Hirviniemestä ja niiden ala-asteen epäonnistuneesta päiväretkestä. Meidän ohi meni hullun suloinen vanhuspariskunta, nainen oli ryhdikäs ja käveli papan tahtiin, papalla oli kävelysauvat ja kumarat hartiat, se jäi penkille lepäämään ja seuraavan penkin luona se meni tien reunaan sylkäisemään. Ei voinut sylkäistä keskelle tietä.
Kuinka hienostunutta.

Tänään Maijukka lähti hyvissä ajoin bussilla tympääntyneenä myöhästeleviin juniin ja minä lähdin vanhusten kanssa möksälle. Makasin riippukeinussa melkein koko päivän lukuun ottamatta sorsaperheen syöttämistä ja hallouminpaistoa. Luin sarjiksia ja novelleja ja nukuin ja kattelin taivaalle ja hätistelin hyttysiä ja oli ihan sunnuntailo, niinku on ollu koko päivän.

Meidän yläkerran vessassa on varmasti joku itikkayhdyskunta, koska AINA kun menen sinne niin mua härnää hyttyne. Sit tapan sen, mutta seuraavan kerran tilalla on uusi. ?!?!?!?!? Ärsyä.

Ärsyä on myös se, miten naama kukkii ihan jumalattomasti tietyssä vaiheessa kuukautta. Ihan ku joku saakelin pizza. Ihan ku oisin vieläki joku murrosikäne, miksei vois loppua jo tää! Ärsyä.

Oon muuten nähnyt viime öinä sellasia omituisen ikäviä unia, vaikka oon ollut kuitenkin hirmu tasapainosen rauhallinen ja muutenkin ruokkinut itseäni vaan kevyillä asioilla. Tai siis esim eilen katottiin Pixarin uusin, ei mitään teurastusleffaa.
No joka tapauksessa, kaks yötä sitten näin unta, jossa meidän perheessä oli sisällissota. En muista puolia, tai edes että oliko niitä, mutta se sana siitä unesta jäi kuitenkin mieleen. Meidän talo sijaitsi meren rannalla, sellanen sammaleinen kallio ja harvaa mäntymetsää. Tais siinä olla paljon muitaki tyyppejä ku meidän perhe, mut muistikuvat on vähän hämäriä niinku mulla aina unista. Viiminen näkymä oli sellanen, missä seisoin kuistilla ja oli iltarusko ja Kirde palotteli Veran ruumista vähän kauempana sammalmättäillä. Ja mulla oli rauhallinen olo, tai siis sellanen neutraali, en aatellut oikein mitään siitä mitä näin. Se oli outo uni. Ei varsinaisesti edes ahdistava, mitä kummaa.
Viime yönä näin sellasen unen, jonka oon nähnyt tismalleen samanlaisena joskus aikasemmin. Sitä en osaa oikein selittää, mutta siinä on kuitenkin minä jonkun kaveriporukan kanssa, ja sitten meitä kuljettaa kaupungin läpi viis ilkeää ja julmaa naista. Me käydään jossain pimeässä paikassa jossa on neonvaloja, hohtokeilaus tai joku vastaava?, en tiiä miks, siellä me yritetään piiloutua vessajonoon, siellä on paljon muitakin ihmisiä, mutta yks naisista löytää meidät ja on vihanen. Sit kun me lähestytään sitä kerrostaloa jonne ollaan menossa, muut on jo menny aikasemmin, niin sanon meitä vahtivalle naiselle että "sun kanssa on melko vaikea tulla toimeen", niin se kilahtaa ja yrittää teilata mut sellasella rautakettingin päässä olevalla piikkipallolla, mikä se nimi nyt onkaan. Joka heilautetaan ihmisen kalloon että rusahtaa. Saan just paettua sinne kerrostaloon sitä ja sit ollaankin siellä asunnossa ja muut naiset ja kaverit on siellä ja isoveikan entinen tyttöystävä on just soittanu sinne (koska se on sen entinen asunto niin se tietää numeron), ja johtajanainen on just sulkenu luurin ja on hullun vihanen. Sit se uni loppuu. Oli taas mahtiselitys, mutta enempää en osaa eritellä sitä, mutta se on kuitenkin omituinen ja ikävä uni. Siinä on koko ajan sellanen tuntu, että kohta käy huonosti.

Jotta tästä merkinnästä jäisi kuitenkin positiivinen fiilis teille, rakkaat (hiljaiset) lukijani, niin vähän eläinkauneutta loppuun: rouva Sorsa ja seitsemän mukulaansa

mustapää