Ei mistään kotoisin

Koska olen kuin kylmä kala, meidän viulutunneilla on nykyään runsasta mielikuvaharjoittelua.

J: "PERGAMENTTIIN SYDÄNVERELLÄ KIRJOITETTU RAKKAASI NIMI!!"
O: "Mitenkä oli?"
J: "Se mielikuva mielessä. Ja nyt soita. SYDÄNVERELLÄ."
O: "Mutku yHYYY!"

Olin muuten otettu, kun meidän kvartetin ykkösviulisti kysyi tiistaina, että oliko mulla ollut edellisenä päivänä synttärit. Kun ihmettelin mistä se tiesi, se totesi että vuos sitten sanoin viettäneeni synttäreitä syyslomalla, ja se oli laittanu päivän muistiin. !! Siis oikeesti. Onko tällaisia ihmisiä edes olemassa enää? Se ei käytä Internetiä tietääkseni, se näkee vaivan muistaa ihmisten (eikä edes läheisten) syntymäpäivät itse. Käsittämättömän söpöä.

Aamulla säikähdin pilkkopimeässä olkkarissa kiiluvia silmiä ikkunan edessä. Laitoin valot päälle ja se olikin Neekku, joka makas sohvan selkänojalla. Ja alko hitaasti heiluttaa häntää.

Meillä on asunut koko viikon yks äipän ja iskän kaveri Kotkasta, niiden kotikonnuilta. Se käy Kuopion yliopistolla opiskelemassa aina välillä tänä syksynä ja pitää meillä kortteeria. On ollut taas vaihteeksi vähän hakusessa tämä sopeutuminen. Yhtäkkiä talossa onkin yks ihminen lisää ja vielä vieras, ei voi ihan miten tahansa rönsyillä. Se on kyllä reipas täti, tänäänkin oli haravoimassa ku tulin kotiin ja siivonnut keittiön.

Tänään noi puhu taas siitä, miten kotkalaiset on suorasukaisia ja täällä Savossa kaikki vaan jahkailee eikä osaa sanoa juuta saati jaata. Iskä joutuu aina noloihin tilanteisiin, kun savolaiset ei ymmärrä sen kotkalaista huumoria. Äiti hermostuu, kun ihmiset kiertelee eikä niistä saa kunnolla asioita irti.

Ja minä olen seropi. En koe olevani savolainen, koska ei mulla ole sellaista mielenlaatua. En koe olevani myöskään kotkalainen, koska en oo asunut siellä koskaan. Tällaisena sekasikiönä (vanhemmat Kotkasta, syntynyt Kuopiossa) on vaikeaa. Kaverit valittaa, että puhun liian kovaa - mutta meidän perheessä ei saa ääntään kuuluviin, jos ei puhu toisten päälle ja huuda. Kulttuurierot ovat vakava asia.

Minä kävin ostamassa Suomalaisesta kamalan lällykirjan, joka ilmestyi tänään. Luin siitä jo pari sivua, mutta sitten piti lähteä ruokakauppaan ja häslätä kaikkea muuta ja plaaplaa NO KUITENKI mut se tuntuu niin yltiö siirappiselta, etten tiedä kykenenkö lukemaan sen irvistelemättä. Pakko. Ehkä lopetan tän ja alotan sen.

Niin ja huomenna perjantai ja silleen ja onko vähän ihanaa ku taas viikonloppu ja muutenki yks tunti kouluu vaan huomenna ja semmosta muuta jee!