Eilen pitkin koulupäivää haistelin järisyttävää hiuslakkakäryä. Luulin ensin, että se tuli omasta tukastani, mutta ei se tullutkaan. HUH. Mutta käry oli melkoinen, sellanen hyttysmyrkkyä jäljittelevä, tiettekö.
Tänään kapusin bussissa ihan taaimmaiselle riville ja puol minuuttia istuttuani nenään alkoi hiipiä järisyttävä hikisukkakäry. Sillon en erehtynyt sentään luulemaan itteeni alkulähteeksi, vaan se oli lihava mies kahden penkin päässä minusta. Sinnittelin kotipysäkille asti. Oli vaativa tehtävä.
Äsken menetin hermoni meidän tursuaville kuiva-ainevarastoille, joten siivosin kaapit ja laatikot. Saan viboja asioiden järjestelemisestä ja vanhan ruuan poisheittämisestä. Kaks vuotta vanha kana-sinihomejuusto-valmiskeitto kärtsäsi nenään niin pahasti, että meinasin puklata bioskiin.
Minusta on tullut salakavalan hitaasti herkkä hajuille. Ei siis sillä tavalla, että osaisin tunnistaa hajuja suvereenisti lonkalta, mutta että kiinnitän niihin aijempaa enemmän huomiota ja ne häiritsee mua. EHKÄ OON RASKAANA, eikös sillon oo hirmu herkkä hajuille. Håhå
Pikkuveli pitää naapurihuoneessa LOTR-maratonia. Kauhee jytke seinissä.
Mun käsistä on tullut heikot. Mikään ei oo tänään meinannu pysyä hyppysissä. Viulutunnilla (joka meni muutenkin ihan reisille soitannollisesti, mutta ainakin oli hauskaa) heitin vahingossa jousen lattialle. Kenkäkaupassa multa lipesi kengät näpeistä; en vaan tuntenut puristusvoimaa vaikka yritin. Kotona yritin kattaa pöytää, mutta sen sijaan rikoin kolme äidin lautasta. Tai siis yhden totaalisesti ja kaksi niin, että lohkes muutama pieni pala.
Kävin pitkästä aikaa Seppälässä kattomassa vaatteita, ja siellä oli ihan hullun söpöjä paitoja! Olisin tahtonut kaks ilosenväristä naiivia kuva-t-paitaa ja sit sellasen ruskeen hupparin missä oli ihana terävähampainen karhu rikkisateessa. Jos se on siellä vielä joskus kun mulla on rahaa, niin ostan sen. Ah.
Hei oikeesti, kirjotan vaan kaikkee jotain turhanpäivästä tänne enkä itekkään tiedä miks : D Mulla on sellanen olo, että voisin vähän läimiä itteeni poskille ja kieriskellä lattialla. Äsken oli sellanen olo, että kaipasin hirveesti kaikkia ihmisiä jotka on kaukana, ja olis ollu niin ihana jos olisin voinu kahmaista kaikki tähän lähelle ja käpertyä niiden lämpimään syliin. Nyt tuntuu muuten vaan epämääräiseltä. En tiedä, miten olla.
4 kommenttia:
Oot selkeesti tullu neitseellisesti raskaaksi ja synnytät messiaan. Siinä ei oo mitään epänormaalia, mutta juu. Pitäis kai lukea Philip K. Dickin Valis huomenna loppuun, ku se on vähän tommonen, mut ei siis oikeesti ollenkaan.
Hankkiks se vertti ne 5.1 kajarit sit viimein?
Pistä isä ostamaan sulle semmoset puristusharjottimet. Ne on kivoja, pieniä ja niillä voi treenata milloin vaan. Pitäis iteki ostaa.
Ja sitä vaan että sulla on tommonen hellyydenkaipuu. Ota joku kiva poika koulusta ja sillä selvä. Käperryt sit sen syliin, silittelet ja nuuhkit vähän sen tukkaa, rauhotut siihen ja nukahdat.
Valitse sellanen hyvän tuoksuinen, jonka syliin käpertyä.
Mietin tänän aamuna suihkussa tuota sun paitaostosepisodia. Kun satuin olemaan mammeron vieressä soittaessasi lupaa. Parempi perustelu kuin "et tarvitse lisää paitoja" olisi saattanut olla "nousin viisi minuuttia sitten tietokoneelta maksamasta veromätkyjä". Molemmat totta, mutta toinen ei tunnu hallinnoinnilta.
Oon muuten huomioinut, että itsekin haistan tai reagoin hajuihin enemmän kuin ennen. Ihmisten hajuihin. En kyllä tajua mistä se johtuu, koska niiden haju ei sinänsä ole voinut lisääntyä.
Mara> Ainakin jotkut kajarit se on ostanut, en ole mallista tietoinen. Niin ja en halua ketään poikaa meidän koulusta.
Mire> Sitä paitsi minun paidoista suurin osa on sellasia, joita en käytä joten voisin pistää ne kiertoon muutenkin. Ja kyllä, hajut valtaa maailman. Jos se on kytköksissä vuodenaikaan? Mutta miten se vois olla?
syliii tarjolla!
Lähetä kommentti