En suvaitse vieraita miehiä

Pitäskö tuntea huonoa omatuntoa, jos ei yksinkertaisesti tule toimeen kaikkien ihmisten kanssa? Jos ei vaan jaksa käsittää kaikkien ihmisten toimintatapoja, niiden puhetapaa, niiden asennetta erinäisiä asioita ja muita ihmisiä kohtaan?

Onko tää sitten sitä pahimman luokan suvaitsemattomuutta? Ettei yksinkertaisesti PIDÄ saati SIEDÄ jokaista toista ihmistä? Onko itserakasta, jos ajattelee olevansa noin tuhat kertaa paremmin perillä asioista ja noin tuhat kertaa oikeammassa kuin joku toinen?

Miten mä ikinä onnistun selviämään työelämässä sekoomatta ja raivostumatta, kun välillä tekee tiukkaa tehdä tiiviisti hommia edes kolmen muun ihmisen kanssa? En tykkää itessäni siitä, että välillä tekis vaan mieli räjähtää toisen kasvoille niin kun niin pahasti.

Tyhmää se on sen takia, että ihan kun itessäni ei olis mitään ärsyttävää tai mitään vikoja tai puutteita. HAH!

Tänään oon juossut paikasta toiseen, soittanut, yrittänyt olla raivostumatta, soittanut, yrittänyt olla diplomaattinen, soittanut. Halunnut vaan hiljaiseen yksinäisyyteen. Eikä sitä oo mulle suotu.

Minun viulukotelo on saanut jo kahtena päivänä peräkkäin vieraiden miesten huomion. Eilen Sektorin edessä joku randomkeski-ikänen:

R: "Mikäs sulla siinä selässä on? Onko se viulu? Eiku ei"
O: "Joo, on viulu."
R: "Aha noni, hyvä hyvä. Mikä viulu se on, onko altto?"
O: "Ei ku ihan tavallinen viulu."
R: "Oikein, hyvä hyvä. Kukas sun opettaja on?"
O: "(sensuroitu)"
R: "Noni, hyvähyvä. Okei jatkakaa vaan, kiitos hei"
O: "Heippa."

Ja tänään Raittiustalon eteisessä nahkatakkienmyyjämies:

N: "Onkos sulla joku puhallin siinä?"
O: "Ei oo, ihan viulukotelo vaan."
N: "Ai viulu, no minä sitä aattelin mutta puhaltimillakin on ton näkösiä koteloita."
O: "Joo viulu tässä on, tää on vaan vähän tällanen massiivisempi kotelo."
N: "Minäki kontrabassoo soitan, ja sit sähköbassoakin, ja kitaraa sit kans."
O: "Oho, noni."
N: "Se on se basso ihan jykevä soitin, ei välttämättä tarvi aina vahvistintakaan."
O: "Se on kyllä joo ihan muheva soitin."
N: "Mitäs te soitatte? Sillä bassolla on kiva aina soitella just jotain bluussia ja jatsinpaskaa ja sellasta, mitä nyt tulee aina soiteltua vähän siellä täällä."
O: "Soiteltaski sellasta, mut meidän biisit nyt tuppaa olemaan vähän enemmän tuota klasaria."
N: "Joo kyllä minäkin joskus klasaria kävin opissa soittamassa, joojoo."

Ei näillä ollu nyt sen kummempaa funktiota että ne esille kirjotin, musta on vaan huvittavaa miten soitin selässä tulee ihan erilaisia kontakteja tuntemattomiin mitä muuten tulis ;D Vähän ku sillon ku oli rastat. Ihmiset saatto tulla koskemaan niitä ilman lupaaki, vaikka aika harvoin ihmiset muuten toisten hiuksia luvatta hiplaa.

No, lopuks vielä vähän kivempaa juttua: innostuin kuuntelemaan taas pitkästä aikaa Rasmusta, koska ostin eilen sen levyn ja piti testata onko se kunnossa. Voi elämä mikä nostalgiaryöppy tuli. Tätä Intoa popitettiin sillon ala-asteella ja ei järkee miten kova se sillon oli, ku käytiin Musakeskuksella Rasmuksen keikalla! Lauri oli niin IHQ ja oli niin SIIIISTIII ja haha : D Nää biisit on vieläkin ihan imukkaita, vanha Rasmus on paljon parempaa kun se ihan uuden pään angstipoppi.

Nyt menen kyllä juomaan teetä.