Hiipuva suhdanne

Tänä aamuna tapahtui taas jotain merkillistä. Tai siis ongelma on juuri siinä, etten tiedä mitä on tapahtunut ennen kymmentä vailla kaheksaa. Sillon mä joka tapauksessa jostain syystä ponnautin pään yhtäkkiä tyynystä ja yritin saada maailmasta kiinni.

Nää kaheksan aamut on NIIN ei mun juttu. Onnistun verrattain usein mokaamaan ne.

Ajattelin sitten kypsillä, tuoreen täysi-ikäisillä aivoillani itsenäisesti, että enpä jaksa nyt kerrankaan hikoilla aamutoimia ja juosta bussiin tuhatta ja sataa, vaan annan olla ja jätän menemättä epsanjantunnille. Vau mitä radikaaliutta. Ihan oikeesti on, minulle, koska en yleensä toimi näin. Mutta sen tunnin jälkeen olis joka tapauksessa ollut hypäri, joten tuntui turhalta mennä tunnille, joka jäis väistämättäkin vajaaksi. Ehdinpähän lukea enkun sanakokeisiin.

Opin äikäntunnilla tänään, että kusi ja paska on ikivanhoja sanoja, jotka on tullu suomen kieleen jo joskus ajat sitten. Ne oli aluks ihan tavallisia sanoja, mutta 1800-luvun lopulla niille ruvettiin keksimään sievisteleviä kiertoilmauksia, ja sitten niistä tulikin ronskeja ja vähän moukkamaisia ilmauksia. Aika karua.

Äiti oli kotiin tullessani ihan viimeisen lomapäivän stressissä. Se menee huomenna taas töihin ja valitti melkein itku kurkussa, miten se ei ehdi saada mitään tehtyä ja kaikki on huonosti. Vehnäjauhotkin on loppu, voiko olla mahdollista ettei ole vehnäjauhoja, yhyy byhyy. Itse se kysy, että leipooko se mulle kakun. Valitsin, että mielummin kääretortun. Ja tänään illalla söin sitten synttärikääristä, vähän tällain myöhässä. Mutta oli hyvää!

Oh, nyt on ihan sellanen olo, että tekis mieli lötkähtää lämpimään ja kattoo vaan jotain ihan äärettömän söpöjä hyvänmielenleffoja. Onneks huomenna on myöhänen aamu, koska ei muutenkaan tekis mieli mennä kouluun. Miten opiskeluinto voi kadota niin totaalisesti? Ihan käsittämätöntä. Tai siis se on käsittämätöntä, että tähän syksyyn saakka on aina saanut itseni puristettua kirjojen pariin ja pänttäämään, mutta nyt ei jotenkin toimi enää. En vaan saa ruvettua, mutta ei mua edes huvita ruveta. Eikä se edes tunnu pahalta! APUA. Ei hyvä kehitys näin ylppäreiden lähestyessä :D

Mutta kullekin päivälle riittävät sen omat murheet ja niinpäinedespäin.


PS. LAITOIN HIUKSET PONNARILLE!! Ei tosin ihan kaikki yllä, mutta SILTI, PONNARILLE, vaikka vähän aikaa sitten lyhensin!

PPS. 7000 kävijää rikki!