Viimeiset alaikäiset tunaroinnit

Nyt olen sitten täysi-ikäinen.

En tunne mitään maagisuutta.
Olin ymmärtävinäni, että tähän taitekohtaan liittyy jotain käsittämättömän hienoa, jotain maagista. Onko se väärin, jos ei tunne sitä?

Minä saan mennä NAIMISIIN.

Saan ostaa tupakkaa, saan ostaa alkoholia.

Minä saan mennä autokouluun (sitten kun jaksan).

Saan itse allekirjoittaa kaiken maailman laput kysymättä huoltajilta yhtään mitään.

Minä saan olla itse vastuussa itsestäni. (Mutta kun minä inhoan vastuuta. Eikä minulla ole minkäänlaisia mielihaluja edellä mainittuja asioita kohtaan, joten meneekö tämä nyt ihan hukkaan sitten.)

Tämä 18 on kyllä ihme keinotekoinen raja: eilen en olisi vielä saanut ostaa luvallisesti k18-leffaa kaupasta, mutta tänään se minulle suodaan. Öö, aha?

Kaikki hehkuttaa sitä, miten tulee hullutus kun pääsee täysi-ikäiseksi. Sitä odotellessa. Vaikka minut tuntien se jää tulematta. HIH.

Elämän ironia on parasta ironiaa: aamu oli superharmaa ja kiireinen ja täynnä sählinkiä. Ja vielä maanantai. Ehkä karuin synttäripäivä ikinä. Koulussa ei olis tehny mieli istua ei sitten yhtään, mutta istuin silti. Kotiin mennessä tihkutti. Satoi räntää, kun säin kalapuikkoja. Sitten satoi jo märkää lunta, kun join teetä.

Eli periaatteessa minun synttäriperinne täyttyi taas, koska tämä on eka lumi, jonka minä oon nähny Kuopiossa tänä syksynä. Jihei!

Nyt soi: Bowerbirds - uusi rakkauteni

Tänään olisi ollut jazzklubille ilmainen pääsy, ja minulle vielä elämäni ensimmäinen sisäänpääsy, mutta harmaus taisi iskeä päälle. En kykene nyt psyykkaamaan itseäni uutta paikkaa ja kokemusta varten, joten sen sijaan menen arjen mukaisesti hetkuttamaan vatsaani ekaa kertaa kahteen viikkoon. Vatsatanssi, here I come again! Jazzaamaan ehdin vielä monesti. Sitä ennen voisin hankkia uudet henkkarit, ettei tarvi passia heilutella. Edelliset henkkarit meni helmikuussa vanhaks. Mutta oon pärjänny niillä tähän asti, hehe.

Pitääkö nyt tehdä jotain täysi-ikäistä, että vihkiytyy täyteen ikään?
Pitääkö nyt yrittää olla aikuinen?
(Pitääkö mun yrittää ruveta näyttämään naiselliselta naiselta?)

HAH, unohdin muuten kertoa Helsingin reissun suurimman feilaukseni! Se siis tähän loppuun kevennyksenä(?):

Käytiin vanhusten ja Maran kanssa Booknäsissa, eli sellasessa vanhoja ja uusiakin hienoja kalliita huonekaluja ja sisustustavaroita myyvässä liikkeessä. Siellä oli julmetusti huoneita ja julmetusti kamaa. Tosi nättejä kyllä osa. Ja meidän olkkarin kirjahyllyt on näköjään tilattu niiltä, en halua edes tietää paljonko ne on maksanu..
mutta oi, siellä oli huone jonka koko seinäpinta oli kirjahyllyjen peitossa. Ah. Sitten siinä oli myös kirjoitustaso jonka ääreen istuin. Pöydällä oli hieno lukulamppu, lampunvarjostin vihreää lasia. Kääntelin sitä. Sitten kokeilin yhtä säädintä varovaisesti. MOKASIN. Toisessa kädessä oli kangaskassi, joten en ehtinyt tuoda sitä kättä apuun kun lampunvarsi taittuikin yhtäkkiä kahtia ja lasi kilahti pöydän reunaan PAKS ja katsoin epäuskoisena että ei näin voi tapahtua. Kaunis vihreä lasinsiivu oli tippunut mun jalkoihin JEE. 8) Äidin pää pisti salamana esiin huoneen toisesta oviaukosta. Eipä paljon naurattanut. Oli ihan kamalaa mennä sanomaan niille hienoille myyjätädeille että hei sori kävi vähän vahinko.
Se lamppu makso 195€. !!
Mutta!
Ei jouduttu korvaamaan sitä (mitä ihmettä o_o). Se täti oli vaan sillein "no hyvä kun tulit rehellisesti sanomaan meille" ööö, no ehkä tietysti?

Mutta tällaista seikkailua siis. Sen jälkeen äiti ja minä oltiin aina ihan sydän kurkussa, kun joku juttu kalahti tai liikahti varoittamatta, kun kateltiin niitä tavaroita.

Siellä oli muuten ihana aasialainen osasto, missä oli sairaan söpöjä hyllykköjä, esim tällanen PYÖREÄ. Haluun mulle isona:


Mutta nyt vatsanhetkutukseen, moro!