Toimettomuuden ihanuus

!!

Antakaa anteeksi blogaamattomuuteni, mutta en ole edes pahoillani koska c'moon: 2 ja ½ päivää koneetta!

On sekin jo jonkinlainen saavutus.

Hassuinta on se, etten tietoisesti edes millään tavoin pyrkinyt pidättäytymään dataamisesta, silleen verta itkien tiettekö; ei vaan oo ollut hetkeä, millon olis ollu mahdollista istua koneelle. Oli kaikkea muuta kivaa. HIHI!

Esim. torstaina oli maailman turhin päivä koulussa, koska oli palautuspäivä, eikä mulla ollu ku kaks palautusta. Matikka meni huonommin kun luulin: kuvittelin saavani edes kasin, mutta tulikin seiska. No, ei haittaa, oon jo luovuttanut sen suhteen. En jaksa panostaa. MUTTA äsken katoin Wilmaa ja voi hyvä luoja, ope oli antanu mulle kurssista kasin kuitenkin! 7+:lla kokeesta! En usko tätä, jotenkin ihan käsittämättömän suloista. Ehkä se tykkää minusta. Uskokaa tai älkää, mutta nyt on minun pitkät matikat käyty ja keskiarvo riittää silti kiitettävään. Eli siis 'periaatteessa' ysiin. Melkein naurattaa. Ei se muuten varmaan yltäs, mutta ykkösvuonna jaksoin raataa (ja sillon oli kyllä vielä helpompaakin).

Tiedossa vielä lisää leijumista. Sain myös hissankokeen takaisin, siis sen surullisen kuuluisan ITSENÄISEN kurssin kokeen, jos vielä muistatte. En voinu oikeesti uskoa sitä numeroa siinä paperilla: sain 9½! Aattelin, että nyt on pakko tulla pohjanoteeraus, koska opiskelin niin törkeän huonosti joten se olis mulle vaan oikein. Mutta ei.

Melkein hävettää, että pääsin ku koira veräjästä. Se ope varmaan kuvitteli, että oon oikeestikki lukenu ja yrittänyt hiki päässä hahmottaa niitä kokonaisuuksia - mitä teinkin sen kaks päivää. Nolottaa melkein. Varsinkin kun se vielä sano, että pärjään tällä menolla varmasti hyvin yliopistossakin, kun pystyn itsenäisesti hahmottamaan olennaiset kokonaisuudet oppikirjan informaatiomäärästä. Totuus on se, että minulla sattu vaan käymään tajuttoman hyvä tuuri niiden esseiden kanssa.

Mutta tuli kyllä hyvä mieli, kun palautuksen jälkeen se ope kysyi, että luenko paljon kaunokirjallisuutta ja sanoin että LUEN ja se sano että sen huomaa kyllä. Toista se on kuulemma pojilla, kun lukee niiden esseitä, jotka on ilmeisesti välillä vähän säälittäviä kyhäelmiä kirjalliselta anniltaan.

Sitten uskonnonopettajakin pölähti jostain siihen luokkaan ja se kyseli kirjotuksista (vaikka sehän ne oli tarkistanutkin) ja en nyt jaksa kirjottaa kaikkee mitä se kerto, mutta jäi kuitenkin sellanen fiilis, että se oli ollut ihan tyytyväinen mun suoritukseen ja ettei sitä tiedä jos ne YTL:ssä nostaa pisteitä. Mutta turha sitä on miettiä sen enempää, marraskuussa selviää.

AAAARH en tiedä mikä mua taas vaivaa, kun pitää kirjottaa kaikki niin saakelin yksityiskohtaisesti. En jaksa tiivistää. Koittakaa sietää.

Palautuksen jälkeen oli kiva käydä hymyssä suin pitkästä aikaa kirjastossa ja sitten mennä hengaamaan Hennille kera tyttöjen. Lööbattiin koko päivä, tosin käveltiin me myöhemmin meille kattomaan leffaa, joten tuli vähän liikuttuakin. En muista, millon oon viimeks viettäny melkein koko päivän tollain kavereiden kanssa ilman sen kummempaa tekemisen tarvetta. Ah.

M: "NO HUH HUH!"
H: "Onko vielä pahemmat ku mulla?"
M: "No ON! Tää on ihan ku sellasta peruskalliota, jonne haudataan ydinjätettä!"
O: "Kiitos."

Ei. Hartiani eivät ole kovat. Kuinka niin?

Perjantai taas on tässä jaksossa mulla muutenkin sellanen päivä, että kouluun pitää vaivautua vaan yhdeksi tunniksi joka sekin alkaa vasta yhdeltä. Eilen olis tosin ollu sellanen toimintapäivä, että välitunneilla olis voinu laulaa karaokea, pelata Wiillä tai taiteilla tanssimatolla, runoilla magneettisanoilla ja muuta sellasta. Niin ja joku ylilääkäri oli myös luennoimassa tupakan vaaroista. Tarkotus oli mennä kyllä meininkeihin mukaan, mutta jumituin kuitenkin ettimään uutisia taloustiedon uutiskatsaukseen ja kirjottamaan kirjotuskerhon tehtäviä. Kyllä se aamu niinkin kului.

Käytiin VB:llä tuijottelemassa vuoden uutiskuvia ja raapusteltiin huomioita vihkoihin. Sitten lyöttäydyin äipän seuraan kartsalle. Ostin loman kunniaksi Suomalaisesta kaks kirjaa joista toisen hotkaisin illalla, tosin se meni jo seuraavan vuorokauden puolelle. Tänä aamuna Mire herätti mut väkivaltaisesti puhelimella kymppiminsan ennen, kun herätyskello olisi pikku hiljaa alkanut lempeästi soida. Se ahdisteli mut metsään Kiren ja koirien kanssa. Ja sit käytiin reippailemassa mein mökille, juotiin Jaffat siellä, ja reippailtiin takasin. Matkalla nähtiin söpö 13-viikkonen bordercollie. Iltapäivällä käytiin syömässä pitkästä aikaa suht isolla osalla perheestä ja tuli melkein paha olo kun söin liikaa. Miks en jaksa nykyään enää syödä yhtä paljon ku ennen?

Kotona iski totaalinen toimettomuus ja raskas olo, joten alotin lukemaan sitä toista ostamaani kirjaa. Ja vaivoin sain pidettyä taukoa, että pääsin nyt päivittämään tänne, ennen kun lähden reissuun huomenna. Sitten ei taas tiedä, millon koneelle kykenen.

Eli tosiaan, SYYSLOMA ALKOI JEE ja minä lähden huomenna illalla pitkästä aikaa JYVÄKSEEN kattomaan Maijuja ja keskiviikkona suuntaan HELSINKIIN ja perjantaina KOTKAAN mummin luokse, en muista millon oon sielläkään viimeks käyny!

Ihanaa päästä irrottautumaan totaalisesti ja pois täältä. Ei sillä, että edes ahdistais kovasti. Itse asiassa on hurjan hyvä olo, sellanen ihana kun ei tarvi stressata mistä. Kaikki koitokset on takana. Tulevat jutut on kaukana edessä päin, eikä ne jännitä vielä.

Ens viikosta tulee paras.

(Anteeksi postauksen tylsyys ja luettelomaisuus, mutta minua alko närästää kesken kaiken enkä jaksa enää keskittyä kympillä. Menköön tällasena raakileena. Ja hyvät LOMAT kaikille!!)