Virallisesti paha ihminen

Koko päivän ollu ihan omituinen olo. Se alko jo aamulla, kun äiti ahdisteli minua taas, että enkö tosiaan voi tulla KYSille soittamaan kun sen työkaveri jää eläkkeelle. Oon sanonu ei jo ties kuinka monta kertaa: ei ole minkäänlaista motivaatiota tollaseen, koska en tunne koko ihmistä ja mulla on sinä päivänä jo kvartettikeikkakin ni menee hirmu säätämiseks ja kun ei vaan kiinnosta. Muutenkin ottaa päähän, kun pidetään aina itsestäänselvyytenä että ilman muuta soitan joka saakelin sukujuhlassa, häissä ja synttäreillä. En minä tykkää esiintyä, se on hermostuttavaa ja en oo tarpeeks hyvä soittaja että voisin tuntea oloni itsevarmaksi.

Tiedän, oon paha ihminen kun en voi tehdä äidille edes tuollaista palvelusta. Mutta mikä pakko minulla on aina olla hyväksikäytettävänä sen takia, että soitan viulua? Ja tiedän, oon paha ihminen kun en oo kirkollakaan käyny aikoihin. Aika vaan hurahtaa. Syysloman reissasin kokonaan, ja tänään nuortenilta onkin Petosella ja koska iskä vei auton Forssaan, niin en jaksa ruveta säätämään bussien kanssa. Tiedän, naurettavaa. Mutta kun se vaan tuntuu niin ylivoimaselta nyt, kun sitten pitäs sieltä selvitä vielä kaverin luokse jotenkin ja bussiyhteydet on surkeet.

Joo kamalaa seliselittelyä ja angstia ja plaah. Senku kivitätte.

Tahtoisin oppia siihen, etten jatkuvasti ajattelis miltä näytän toisten silmissä. Tai potis omantunnontuskia siitä, etten käy jossakin paikassa tarpeeks usein tai juttele joidenkin kanssa tarpeeks usein tai muuta tällasta. Se on väsyttävää. Kai jokaisen pitäis saada elää niinku tahtoo.

Iltapäivällä iski ihmeellinen mielihalu leipoa pizzaa. Viimeks leivoin varmaan joskus kesällä kavereiden kanssa. Siispä vuorasin itteni ja lähdin Neekun kanssa ostamaan hiivaa lähikaupasta. Siellä edessä hengaili paljon poikajengejä. En oo koskaan tykänny poikajengeistä. Ja ootteko muuten huomannu, että pojat liikkuu paljon useemmin jengeinä ku tytöt?

Leivoin sen pizzan. En oo ikinä varmaan tehny lauantaina ruokaa niin aikasin. Olin ihmeissäni ja hämmentynyt. Syömisen jälkeen istuin olkkarin sohvan selkänojalla ja toljotin ikkunasta harmaan mitäänsanomatonta päivää. Neekku tuli mun viereen toljottamaan. Sitten toljotin välillä Neekkua ja yritin painaa mieleen kaikki yksityiskohdat sen naamasta. Sille on tullu valkosia karvoja silmäkulmiin ja korvan taakse. Sekin vanhenee. Itken varmaan silmät päästäni, sitten kun se joskus kuolee.

Ompa mulla mieltäylentäviä juttuja.

No, oon yrittäny herätellä itteeni nyt koomasta pikku hiljaa, koska illalla on joka tapauksessa edessä PYJAMABILEET!

En tiedä, mikä on virallinen määritelmä pyjamabileille, mutta en muista oonko ees koskaan ollu sellasissa kunnollisissa, joita ois kutsuttu tolla nimellä :D Joten nyt on viimeinki aika. Samalla ne on vähän niinku synttärit, kun mun lisäks kaks muutakin kaveria on vanhentunut tällä viikolla - tai no Suvi vasta huomenna, mut kuiteski.

Meen valkkaamaan DVD:itä >