Perästä Qluu

Uuh, en oo käyny läppärillä kertaakaan sunnuntain jälkeen! Oon miedosti ylpee itsestäni. En tiedä, oonko saanut sen enempää aikaseks vaikkei datailuun ookkaan mennyt tuokioita, mutta silti ihan kiva fiilis. Nyt kuitenkin taas aika päästää teidät ahdingosta ja päivittää. Tai oikeestaan ensimmäinen hetki tällä viikolla, että edes kykenen keskittymään blogaukseen.

Eilen illalla tajusin oikeesti, miten kevyttä koulussa nyt on. Mun koulupäivät on hajanaisia ja useimmiten lyhyitä ja esim eilen oli läksytön päivä (koska en jaksanut avata taloustiedon kirjaa muuten vaan). Läksytön päivä ilman sen kummempaa syytä minun lukioaikana on aika harvinainen.

Päivät on ollu sateisen kosteisia. Oon vaan rientänyt soittoharkoista toiseen ja yrittänyt jaksaa aamulla nousta tarpeeks ajoissa sängystä. Tänään sain nukkua jopa puol kymmeneen asti, mutta silti teki tiukkaa kammeta ittensä ylös.

Eilen käytiin ilahduttamassa kvartetin kanssa mummoja ja muutamaa vaaria, mutta kukaan meistä ei ollu oikein superskarppina joten en mene ihan takuuseen soiton miellyttävyydestä. Mutta ajatus kai on tärkein ja silleen plaaplaa. Illalla oli kvartettitreenit ja soittotreenit kirkolla. Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaa laulamaan.

Minusta on tosi epäreilua, että eri peileissä näyttää niin erilaiselta. On niin tyhmää, että aamulla näyttää kotona jopa semikauniilta ja sitten menee muualle ja näkee vilaukselta oman kuvajaisen jostain ja näyttää räjähtäneeltä. Tai että eri kauppojen sovituskoppien peilit näyttää ihan mitä sattuu keskenään. Mistä ihminen voi edes tietää, miltä ihan oikeasti näyttää?

Mutta se on ihan kivaa, etten näytä ainakaan ihan ruumiilta enää, koska sain hankittua viimeinkin toimivan valokynän. Hyvästit mustille silmänalusille ja silleen. Vaikkei ne silmäpussit minnekkään katoa.

Kaksi asiaa, mitkä on muun muassa aiheuttaneet ärsytystä muutaman päivän sisällä:

1) Tyttöjen liian lyhyet hameet tai "hameet" eli pitkät paidat jotka peittää juuri ja juuri takapuolen. Ensinnäkin: ei tähän vuodenaikaan ole enää järkevää pitää vaan ohuita sukkahousuja ja jotain perseenlämmitintä. Ja toiseksi: haluaako tytöt niin kovasti, että ihmiset kiinnittää huomion vain niiden perään? En ymmärrä.

2) Englanninkielisten sanojen käyttäminen puheessa. Luin NYT-liitteestä jotain juttua jostain kirjailijasta (miten niin epämääräisesti ilmaistu?) ja mua raivostutti että joku, joka tienaa elantonsa suomen kielellä, puhu sillä tavoin. "Jotkut luulee että pitää olla jotenkin hirmu clever että tajuaa näitä juttuja." Tai: "Pitäs yrittää olla vaan silleen relaxed eikä välittää." Jotenkin se oli vaan ältsin raivostuttavaa. En tiedä. Mulle tuli siitä hirmu ylimielinen kuva.

Ja tähän perään sopii mainiosti paras sitaatti aikoihin, johon törmäsin kirjastossa lukiessani uusinta Animea ja sieltä Otto Sinisalon kolumnia:

"Kuten tiedämme, mielipiteet ovat kuin peräaukkoja: kaikilla on omansa ja ne haisevat pahalle."

!!! Minusta tuo oli vaan niin loistavan nerokas oivallus ettei tähän ole edes mitään lisättävää.

Tänään olin koulusta päästessäni aivan hämmentynyt. Mulla on vapaa ilta ja se on outoa. Yritin etsiä talvitakkia kaupoista, mutta törmäsin viiden minuutin sisällä niin moneen tuttuun naamaan että uuvuin ja luovutin. Menin röyhkeästi Miren luokse syömään ja sitten iskän kyydillä kotiin.

Minulle tuli aivan äkillinen voimakas mielihalu heittää mun huoneen ikkunasta tavaraa ulos. En kuitenkaan taida toteuttaa sitä. Mutta olis kyllä ihanaa.

Olis myös ihanaa hajottaa jotain. Hakata oikein tuusannuuskaks. Esim mikro.

Viime yönä näin unta, jossa Nera oli muuttunut ihan toisen näköseks koiraks ja se meinas käydä mun kurkkuun kiinni kun yritin silittää sitä. Se oli niin ahdistavaa että heräsin ja pelotti.

Nyt haen lisää teetä, kun tuo oli niin julmetun hyvää.