Vähän oleellista tietoutta kurkuista

Minä aloitin bussikauden maanantaina.

Ei muuten kiirettä (paitsi että ulkona alkaa olla jo törkeen kylmä), mutta kun on sadellu koko alkuviikon epämääräiseen tahtiin, ja sateessa on niin ikävä pyöräillä. Niin että siksi.

Aamun ruuhkabussit ei kyllä oo mikään henkilökohtainen intohimoni, mutta en jaksa herätä joko aikasemmin tai vaihtoehtoisesti myöhästyä, jotta välttäisin ne. Siispä ruuhkassa seisten, useimmiten melkein kuskin vieressä.

En oo kulkenu busseilla pitkään aikaan. On taas tosi kummaa, kun en edes muistanut miten siellä tuleekin tiirailtua ihmisiä. Tai ei silleen avoimesti tiirailtua, mutta ei siinä matkalla oikein muutakaan tekemistä oo. Sit kattelen ihmisiä. Ja kuuntelen niiden juttuja. Vaikka aamubusseissa on yleensä aika hiljasta, iltapäivällä jotkut tepet saattaa kälättää.

Tänään tosin tulin illemmalla keskustasta niin mun takana istu kaks keski-ikästä alkoholistia. Toinen kittas kaljaa koko sen matkan ajan ja puhu tosi ärsyttävällä aksentilla, silleen "mä omistan maailman, mä oon kaikkien yläpuolella". Se toinen reagoi kaikkeen nauramalla, ihan kaikkeen. Tosin sen nauru oli ihan hauska, sellanen puoliks hirnuva puoliks röhöttävä, se oikein tuntui resonoivan jossakin syvällä sen rintakehässä.

Ä: "No kato moi!"
N: "No terve terve!"
Ä: "Painappa puuta kuule. Mutta eiköhän ensin naureta."
N: "Ai mille pitää nauraa?"
Ä: "Systeemille!"
N: "Ai SYSTEEMILLE! Höhöhhöhö hööhöhöhöhö"

Minä oon melkein hurmiossa oikeesti.
Ensinnäkin: matikaton jakso on ihana.
Toiseksi: on pitkästä aikaa äikkää, ja se on ihan kivaa. Pääsee lukemaan kirjoja hyvällä omallatunnolla, ja niitä ei onneksi tarvi edes esitellä, ainoastaan kirjottaa vertaileva kirjallisuusessee.
Kolmanneksi: minulla ei oo koko loppuviikkona enää menoja, ja se on ihan uskomatonta oikeesti.
Neljänneksi: kohta on SYYSLOMA ja minä aion MATKUSTAA ainakin kolmeen eri kaupunkiin ja se on ihan törkeen KIVAA.
(pakko nyt tunkee viideskin kohta tähän, että tuntuu kunnolliselta listalta)
Ja Viidenneksi: löysin Suomalaisesta ihan ihanan suloisia muistikirjoja, esim yhden kannessa on Klimtin Suudelma, siis kai tiedätte:


Elämä tuntuu tällä hetkellä niin omituisen kevyeltä ja helpolta, että en osaa olla enkä suhtautua. Varmaan sen takia, ettei koskaan oo ollu tällasta. (Tai koskaan ja koskaan, mut ei nyt ainakaan pitkään aikaan.)

No pakko kertoo jotain ärsyttävääkin kyllä, ettei mee ihan lällyks. Meinasin menettää hermoni, kun piti mennä kauppaan iskän ja pikkuveikan kanssa. Tai siis halusin sinne kyllä, kaapit on ihan tyhjinä, mutta äitin kanssa olis niin paljon yksinkertasempaa. Meidän perheen miehet saa minut aina välillä ihan silmittömän raivon ja/tai ärsytyksen valtaan.

Lähtiessä:

O: "Kurkkua ei sitten osteta! Kaikkea muuta voi. Paitsi ei tomaatteja, korkeintaan kirsikka-."

Ja vielä toisenkin kerran:

O: "Iskä, muista sit että kurkkua ei osteta."

Kaupassa:

O: "EIIII! Iskä, et ota sitä kurkkua!!!" *roikkuu kädessä*
I: "Ainakin yks pitää aina ottaa."
O: "EI! ET OTA SITÄ!"
I: "Yhden otan, äidille otan."
O: "!!!! NO KAI KUN TE OTATTE KAIKEN AINA "ÄIDILLE"! SIELLÄ ON JO SAAKELI KOLME KURKKUA! JA TUO ON SITÄ PAITSI HUONO KUN TOLLANEN PAKSU!"

Valotan nyt muutamia asianhaaroja:

Hyvä kurkku on ohut ja kapea, silloin se on rouskuvin. Ah. Lyhyitä ja paksuja kurkkuja ei siis tueta, ne on ällöttäviä ja maistuu homeisilta. Niin ja vaikka meidän kaapit olisi tyhjät niin KURKKUA aina löytyy. Kiitos isän pakkomielteen. Ja kukahan se aina on, joka heittää pilalle menneet pois? NO EI AINAKAAN ISKÄ.

"Äidille": Iskä oikeuttaa aina kaikki ostoksensa sillä, että ne ostetaan "äidille". Äiti inhoaa kauppoja, se menee niihin vaan lievän pakon edessä. Mitä tahansa siis saa ostaa, pyöränkumeista suklaavanukkaisiin, koska se menee ÄIDILLE. Esim keskellä viikkoa ostettu Dr.Pepper (ja kuka sen sitten juo? NO EI AINAKAAN ÄITI)

Loppujen lopuksi olin niin ärsyyntynyt kotiin tullessa että kun näin eteisessä ison postissa tulleen paketin, rupesin paukuttelemaan kuplamuovia ihan antaumuksella. Neekku tuli kattomaan eka, mut se on paukkuarka, ja rupes pian pelkäämään. Silti jatkoin. Oon kamala. Hähä.

Ai niin, se kuplamuovi oli siis Lontoosta tulleen paketin täytteenä. Äiti tilas taas uutta teekamaa, kun hajotin sen lempiteekannusta kahvan. Se tilas ihan tajuttomasti taas roipetta, en tajua mihin se ne mahduttaa. Ei meillä oo TILAA! Mutta kaikilla meillä on kai omat pienet perversiomme(?): äipällä mm. teehifistely, mulla mm. sarjikset.

Mutta nyt saa riittää. Jatkan helpon elämäni viettämistä.

N: "Mihinkäs sä oot matkalla?"
Ä: "No siis kato emmä kato oo mihinkään erityisesti menossa, mä kato KRUISAILEN!"
N: "Aijaa, höhöhöhööh, no sehän on ihan asiaa!"
Ä: "Joo, mä kato KRUISAILEN!"
N: "Mä, jos mulla olis rahaa, ni mä kruisailisin Helsinkiin. Joka ilta lähtee juna yheltätoista, mut ku ei oo tota rahaa tarpeeks, hhöööhöhöhöhö. Ja tarttis sitä vähän juominkejakin mukaan ku eihän sitä matkaa muuten kestäis. Höhhööhöhöhöö"
Ä: "KRUISAILU on kyllä ihan vitun rentoo!"