Väsynein jaloin ja iloisin mielin

Tunti täysi-ikäisyyteen. Tai itse asiassa alle.

OMG

Lomat on lomailtu ja jotenkin hassua, että täytän heti ekana koulupäivänä aikoihin (no ookoo, viikkoon). Voin ajatella, että tää koko viikko oli mulle sellanen etukäteissynttärilahja. HIH

Teidän onneksenne (ellei joku sitten nimenomaan ole odottanut sitä näin viikon hiljaisuuden jälkeen? haha) tiedossa ei oo kuitenkaan mitään massiivista, yksityiskohtaista viikkoselostusta, koska en oo tehnyt muistiinpanoja niin paljon, että muistaisin vielä kaiken jokaiselta päivältä. Ja muutenkin jotenkin tosi levoton olo, en malttais millään istua tässä koneella ja kirjottaa tätä liibalaabaa, mutta hirveä velvollisuudentunto, ja sittenpähän se on tehty :D

..joo, oottakaa, mä yritän nyt vähän kasata itteeni että tulis vähän parempi päivitys ku edellisestä. Huoh.

Oli ihana mennä Jyväkseen. Viimeks olin siellä Konffan aikoihin eli juhannuksena eli siitä oli IKUISUUS. Näin taas kahta Maijua ja tuntui hyvältä. Musta on hauskaa, kun niillä on aina sellasia jyväskyläläisten juttuja, joita ei oo Kuopiossa, ja sit on mielenkiintosta bongata niitä niiden puheista esim.

Bussimatkalla sinne muistin taas, miten paljon rakastankaan Suomea ja sen maisemia. Täällä on niin hyvä olla ja elää. Ja matkustaa. Rakastan myös sitä tunnetta, kun jättää arjen ja kodin taakse ja pääsee irrottautumaan vähäksi aikaa kaikesta. Tuntuu, ettei matkalla ollessa ole velvollinen kantamaan huolta niistä asioista, mitkä kotona odottaa. Ja nyt sain nauttia siitä tunteesta VIIKON.

Maijujen kanssa shoppailtiin ja lööbattiin, ja keskiviikkona lähdin Helsinkiin kohti toisia ystäväisiä. Henni ja Minna odotti mua asemalla ja molemmilla oli ihan typerät virneet naamalla, håhå! Ja sitten alkoi meidän Helsingin seikkailumme.

Mieleen jäi ainakin:

JALAT: joka ilta väsyneet, väsyneet jalkaparat. Voivoi. Ehkäisin suonikohjujen syntymistä pitämällä jalkoja seinää vasten ylhäällä samalla kun H&M tuijotti Hulluja japanilaisia telkusta. Hotellihuoneen seinät oli ihanan oranssit! Mutta vessassa haisi joku omituinen haju ja mua häiritsi ihan tajuttomasti ja en vaan keksiny, mikä siel haisee. Päätin, että pesuaine mitä ne käyttää siivoomisessa, koska tyydyttävämpääkään selitystä en keksinyt.

PABLO: Picasson näyttely Ateneumissa oli pieni pettymys, koska en minä vaan jaksa ymmärtää sitä. Sen näkemys asioista on niin hämmentävä: naisetkin on kuvattu vaan irrallisina lihapaloina ja se on sitten surrealismia. Mulle tulee niistä vaan irvokas ja huijattu olo. Sellanen, että mietin koko ajan kumpi on tyhmempi: taiteilija joka ne taulut on tehny, vai ihmiset, jotka niitä käy tuijottamassa näyttelyissä ja muissa ja yrittää kaivaa niistä jotain syvällistä. No, kuitenkin. Ostin sieltä museon kaupasta paljon kortteja.

MOUNT EVEREST: nepalilainen ravintola Rautatientorin kupeessa oli symppis ja hyvä ruoka! Nam!

FUTARIPERSEET: ihana öinen Yrjönkatu ja ihanat, humaltuneet nuoret miehet, jotka pitivät meitä jaliksenpelaajina - tai ainakin meidän takamusten perusteella oli näin. HAHA

MICHELINMIES-TAKIT: niitä rumuuksia oli joka puolella, myös sitruunansyöneen Saimi Hoyerin päällä, joka ei tykännyt kun jäätiin vahingossa sen eteen kapealle kävelytielle. Jäätiin siihen muuten siksi, kun ihasteltiin söpöä kahvilaa, jonne sitten mentiinkin. Siellä oli lautapelejä hyllyllä, mut ei jääty pelaamaan. Hih.

N: "Hei! Ootteko te tulossa vai lähössä?"
M: "Joo."
H: "Ollaan."
O: "Lähössä."

Melkein kuin Tupu, Hupu ja Lupu! Paitsi ettei oikeestaan vuorotellen, vaan kaikki samaan aikaan äänessä. Way to go (;

WAYNE'S COFFEE: chilly chai latte oli niiiiiin rakkaus! Meinasin ottaa ihan vaan chain, mutta koska poskia kuumotti tekikin mieli jotain kylmää. Ja toi oli niin hyvää, maistakaa jos joskus meette Waynesille. Lempparipaikaks tais tulla Akateemisen alakerrassa oleva kahvila. Siellä oli niin mukava istua ja juoda ja kirjottaa. Ja siellä soi jazz. Ja siis oih.

HERÄTYS: perjantaina siirryin Tornista Presidenttiin ja H&M:n seurasta Ä&I:n seuraan. La-aamuna telkku herätti meidät klo 5.40. Su-aamuna klo 7.15. Ei oltu kumpanakaan kertana asennettu itse mitään herätystä. Ihanaa ihanaa.

PONYO: oli pakko käydä perinteen mukaan Tennispalatsissa, ja kävin tsekkaaman Miyazakin uusimman, YKSIN. Toinen leffa yksin teatterissa. Hii! Kuopio ei tarjoa originaalia, pelkästään dubattua, joten siksi piti käydä. Ja voi luoja, miten se oli ihana elokuva. Se oli niin söpö ja sympaattinen ja tuli niin hyvä mieli. Naiiviudesta en jaksa puhua, koska päähenkilöt oli 5-vuotiaita, joten suotakoon se heille.

KYLMYYS: luulin, että etelämmässä olis lämmin, mutta HAH! Helsingissa puhalsi niin kylmä viima koko ajan, että huh huh. Ihania rannikkokaupungin ominaisuuksia. Räntää ei onneks satanu kun kerran, sekin lauantai-iltana. En oo siis nähnyt vielä lunta ollenkaan, vaikka Kuopiossa sitä on kuulemma jo tullut. Ennen mun synttäreitä. Mikä synti!

VERKKOKAUPPA.COM: noutotiskillä jonotus melkein 30 numeroa. Mutta sain kuin sainkin oman kameran (synttärilahjaksi)! Niin ja hiirenkin. Eihän mulla oo ollu läppäri kun vasta kaks vuotta reilu. Kamera on Canon G10, eli tollainen pieni käteensopiva. Tästä on hyvä aloittaa.

Reissailu oli kivaa. Hahmotan Helsinkiä taas paljon paremmin, vaikka vieläkin ahdistun paikoitellen siitä ihmispaljoudesta. Vaikkei se olekaan mitään Lontooseen verrattuna. Mutta silti.

Minä rakastan elämää. Ja minä rakastan elää. Vaikka loma loppuukin. On taas aika mennä eteen päin.