Olen täydellisen sekaisin viikonpäivistä. Arkirytmini on niin vaihteleva ja kummallinen, ettei päivät tunnu niiden nimisiltä, mitä ne on. Tai sitten mulla on vaan menossa hirmuinen käsitysremontti viikonpäivistä ja sitten mikään ei ole kuin ennen!!!
Joo.
Eilen yritin oikeasti olla ahkera suomen lukija ja jossain määrin onnistuinkin. Taidan silti mennä ensi viikolla uudelle yritykselle, vaikka eihän sitä tiedä jos ihme tapahtuisi ja ei olisikaan parannettavaa - no niin vissiin, mutta siis että kattoo nyt tuleeko tarpeeksi tyydyttävä arvosana. Voiko muuten olla lållerompaa, että syksyn ainoa tentti, ja silti ei rupee ajoissa valmistautumaan?
Mun ikkunasta kuuluu tuulen puhallus niiiiin hyvin. Mietin et johtuukohan se siitä, kun oon täässä sisänurkassa, koska ei kämppiksellä kuulu samalla tavalla.
Eilen kävin myös kaupassa ilman pipoa ja heti sitä kaipasin. Tein hyvää risottoa ja mustaherukkarahkaa, joka varmasti herättää riemunkiljahduksia ainakin Tumpassa (mistä tuli mieleeni, että kaiken päätteeksi onnistuin vielä äsken herättämään sen raukkaparan, mutta ku ei ollu soittanu! vaikka minun olis tehny mieli höpötellä! siis onhan tää nyt kumma ettei se sitä tienny vaikken kertonukkaan!).
Eilen myös kävelin uudelle kadulle uuteen asuntoon ja ihmisistäkin uusia oli 4/6. Tätä kutsutaan soluksi. Se oli virkistävää. Tosin vaikeaa on yrittää kertoa itsestään jotain uusille ihmisille. Mikä muka määrittelee minut? Mitä haluan jakaa itestäni tyypeille, jotka ei tiedä vielä mitään, ja joille tulee siitä tietynlainen käsitys?
Sit ei osaa sanoo mitään kunnollista. Sit jälkeenpäin totta kai tulee ripotellen mieleen että niin no se ja se.
Mutta väliäpä hällä. Oli kivaa rukoilla ja meininki jatkui taas tänään tentin jälkeen, ja oli hauskaa että eilinen yksi uusi ihminen oikeasti tuli paikalle eikä vain lupaillut tyhjiä!
Minusta alkaa tuntua, että tää lähtee vielä oikeesti kulkemaan tästä. Ai mikä tää, no miettikääpä sitä.
Olen hylännyt pyöräilyn nyt luultavastikin ensi kevääseen saakka. Syy: petollisen liukasta, en uskalla riskeerata. Toinensyy: naamalla olisi kuolettavan kylmä, kun kävellessäkin jo on.
Eksyin pitkästä aikaa keskustaan, ja ostin Himalajan ruususuolaa (jopa 84 eri alkuainetta!, väittää propaganda, ei mitään otettu pois! ei mitään lisätty! alkuperäinen!), pähkinäsekoitusta (koska ajattelin pikkuhiljaa laajentaa pähkinärepertuaariani), papusekotusta (jonka ehkä jaksa liottaa ja keittääkin jossain elämässä) ja iskälle isänpäivälahjan. Ihme ja kumma, en muista millon viimeks olisin ees muistanut ajatella sellasia asioita kuin isänpäivälahja.
Jos musta on tullu parempi ihminen.
Ja ostin myös - kyllä, senpä juuri - bussikortin. Ja tulin bussilla Slummille. Kuinka eriskummallista.
Taidan silti kuitenkin yrittää suosia kävelyä kunnes kyllästyn.
Oi että tuolla taitaa oikeesti olla melkonen pyry ja myräkkä.
Kaksi asiaa:
Tiesittekö että kuorituissa auringonkukansiemenissä on yli 34% proteiinia? Ainakin muistaakseni. Nehän on siis melkosta ruokaa.
Kertokaa mulle, mitä eroa on intiaanisokerilla ja täysruokosokerilla? Tai siis että onko niillä oikeasti mitään eroa?
Kotiin päästessä en jotenkin osannu yhtään olla. Annoin itselleni luvan täydellisen vajaapäisyyden terapiahetkeen: aakkostin mun jääkaappirunomagneetit. Oikein siististi ja tarkasti.
Sit ku olin valmis tajusin, että olisin voinu jaotella ne myös esim. sanaluokkien mukaan.
Ehkä ens kerralla.
Joo tiedän, ei tässä merkinnässä ollut oikeesti mitään, mutta aattelimpa silti kirjottaa. Siitäs saitte.
PS: VUOTAAKO mun ikkuna?? Äsken tuntui käsillä lumihitusia!
EDIT/ muistin väärin, a-siemenissä olikin noin 23% protskuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti