Suomalaiset ovat selvästi lukijakansaa

Nämä alkutalven aamut on ihania. Tykkään pikkupakkasesta, kirkkaasta auringonpaisteesta ja kuulaasta, sinisestä taivaasta. Näitä lisää kiitos, ei niitä koko viikonlopun vallinneita harmaan apaattisia epämääräisiä pilvipäiviä.

Vietin jälleen velvollisuudettoman pitkän viikonlopun. Turvotin itseäni Kangalassa, rikoin Tumpan nastarenkaita matkalla Maamme Pääkaupunkiin ja takaisin, ja katsoin Indiana Jones kakkosta hullun hyvän juusto-smetana-lohi-pizzan kera Lintsin kupeessa.

Ja joo, menetin kirjamessuneitsyyteni. Koin ison kaupungin isot systeemit.
Yhteenveto: musiikkimessut oli lievästi sanoen pettymys (esiintyi siellä Ana Tuisku ja blondi-viulisti-Linda), ruokamessuilla vallitsi tungos koska ihmiset vaan tyrkki toisiaan suunnistaessaan kohti ilmaisia maistiaisia ja kirjamessut oli ISOT. Siis ISOT. Ja siellä oli PALJON ihmisiä.
Siis PALJON.

Niin paljon, että iski melkein ahdistus ja mahahaava ja tuli päättämättömyyspulma, kun pelkästään antikvariaattiosastolla olis ollut niin paljon tutkittavaa ja perehdyttävää. Ostettavaa olis varmasti löytynyt vaikka miten. Iloisin olin kuitenkin ensimmäisestä löydöstäni, johon törmäsin heti alkuvaiheessa. Olin etsinyt sitä kirjaa jo monta vuotta joka paikasta, koska kovakantinen versio on loppuunmyyty. Tähän saakka se kesti, mutta nyt olen saanut rauhan. Jee.

Sarjiksia ostin kuitenkin eniten, vaikka myös romaanin ja runokirjan ja oikean asiakirjan (joka liittyy yllättäen taas "aitoon ruokaan", heh) ja kaikkee. Ja kun äippäkin sponsoroi messumatkaani synttärilahjana, ei tarvinu ees leikkiä köyhää opiskelijaa.
Ruokamessuilta löydettiin Tumpan kanssa vihdoinkin chai-makusiirappia. Siinä oli jopa hitunen inkivääriä, mutta piparilta sekin silti maistui. Ihan miellyttävää tavaraa kuitenkin.

Oli kiva kokemus, mutta mieltyisin kuitenkin hiukan pienempiin messuihin vähän vähemmällä ihmismäärällä. Vaikka toki tuolla vilisi lehdistä tuttuja naamoja, näin jopa Alivaltiosihteerit ja Helsingin naispiispan ja Peter Franzénin, hahaa. Ja muita tyyppejä, mutta entä sitten.
Ai niin ja Hauskojen kotivideoiden juontajan! LÅL

Ostettiin Tumpan kanssa myös ylihinnoiteltu take away-sushi ja syötiin se isoilla rappusilla ja siinä ajassa kaks tyyppiä tuli kysymään, mistä löydettiin sushia.

Niin ja hyvä elämä -messut rajoittui ilmeisesti yhteen ainoaan itseään mainostavaan asianajajaan. HAH hah.

Maijukka muuten kysyi joskus, mistä luulen et meidän ensimmäinen riita tulee, enkä osaa sanoa koska sitä ei ole vieläkään tullut (jo neljä kuukautta hei!), mutta melkein luulen että tätä vauhtia se tulee autonajamisesta. Siis kun minä olen ratissa.
Mutta kyllä minä jo melkein osaan liikenneympyröihinkin ajaa oikeaoppisesti, kun niitä on Treen laitamilla niin pirun paljon.

Teitä varmasti kiinnostaa minun tekemiset ja menemiset ihan hullusti, mutta kerrompa vielä että sunnuntaina kävin viimein myöskin Treen Ikeassa. Ostin pyöreän vuoan, joka mahtuu mun uuniin (!jee!) ja jossa äsken paistoin puolukkapiirakkaa! Miettikää!
Siitä tuli ihan hyvää. Hih. Nyt on pariksi päiväksi jälkkärit.
Ja muutakin ostin ja maanantaina pakkasin taitavasti, mutta oli kyllä painava rinkka ja Tumppa oli katkera kun en jäänyt viimeiseen junaan.

Siinäpä teille taas elämää kehittävää pohdiskeltavaa.



PS: Jälleen uusi mörkö lapsuudesta selätetty. Täysmaito. Ei se olekaan myrkkyä, jota ei voi juoda, vaan erittäin hyvää! Orvokki suosittelee.