"Ja se salaisuus oli niin ihmeellinen, ettemme uskaltaneet edes kuiskata sitä toisillemme. Se loisti meidän silmissämme ja kasvoillamme. Me olimme molemmat kauniita. Sillä kukaan ihminen ei voi olla ruma silloin, kun hän rakastaa."
Mika Waltari: Suuri illusioni (1928)
Minusta tässä oli suuri totuus. Tai siis oikeastihan totuus on se, että jokainen ihminen on kaunis, mutta jokainen ihminen ei näe jokaista toista ihmistä kauniina.
Mutta sillon kun sä näät ihmisen, joka rakastaa, niin ei sitä vaan yksinkertasesti vois tulla edes ajateltua että ompa ruma.
Rakastavat ihmiset on kauniita ja rakastaminen on kaunista.
Eipä minulla muuta, kuin että saisinko lainaan opiskeluasennetta ja luovan syvällisen loogillista ajattelukykyä plus rutkasti motivaatioa, ki-toos. Eikä muutamat lisätunnitkaan olis pahitteeks. Jeesus auta.
Ps. Tänään kaksi nuorta poikaa meni kirkon ohi kun pakattiin soittimia soittojen jälkeen autoon. Toinen huus että "Kuuskuuskuus ja risti väärinpäin!". Kahteen kertaan. Mun olis tehny mieli huutaa että LÅL, mutta koska sen yritys oli niin säälittävä, niin en jotenkin edes viitsinyt huvittuneisuudessani vaivautua.
2 kommenttia:
raasu poika!
Haluan rakastaa!
Voisin ottaa samanlaista lainaa :)
Lähetä kommentti