Marraskuu alkaa tuntua.
Se tuntuu pimeinä aamuina, pitkin päivää iskevänä mielihaluna nukkumaan, silmälasit sumentavassa lumessa, vetämättömyydessä, petollisena herätyskellona, toiseen altaaseen kasaantuvina tiskeinä, silmäpusseissa.
Mutta toisaalta, nyt ollaan jo yli puolen välin. Eli positiivista on se, että alkaa tuntua vasta nyt.
Ja toisaalta, vuosi sitten tämä aika oli ihan hirvittävää. En oo ikinä kokenut niin kamalaa marraskuuta. Tämä ei ole mitään siihen verrattuna.
Joten lopputulos on positiivinen.
Silti(kin) tuntuu.
Tänään bussi oli viisitoista minuuttia myöhässä, mutta katselin sen ajan lumisadetta katulampun valoa vasten. Se oli aika hienoa. Talvi vain tuli, en jotenkin osannut huomioida kunnolla milloin se tapahtui. Mutta nyt se kuitenkin on. Lumi on hauskaahauskaa. Vaikka se sumentaakin rillit ja kastelee vaatteet ja myöhästyttää bussit.
Iloista on myös se, että meidän rakas ihana lihaisa kuopus on ehkä pieniin päin. Eilen kuulemma paikannettiin kaksi möyrivää mustan alueen asukkia, pituutta noin seitsemän senttiä. Saatamme elää vielä jännittäviä aikoja itsenäisyyspäivän tienoilla, kuulkaas!
Leikkasin joskus viime kuussa Hesarista talteen jonkun mustan maahanmuuttajan repliikin: Marraskuussa ihminen kaipaa hymyä ja halia. Se sanoi samassa jutussa myös, että ihmisten pitäisi olla enemmän yhdessä.
Olen samaa mieltä, ja kuinka onnekasta, huomenna saan vieraan jonka kanssa voin olla yhdessä, jolle voin hymyillä ja joka halii minua.
Tämä erittäin kiva. Oli jo aikakin taas.
2 kommenttia:
(Tuohon otsikkoon. Mooses, sanoi,e ttä jos sä poistat nettipankistas jonkin eston, voit tilata sillä visaelectronilla niitä deevitskuja ihan ite ;) Meidän omat tuli eilen postissa, ihan ovelle asti. Nopeesti. Alkoikin jo olla väsähtänyt olo.)
onnee nerasta! :) ja kyllä se pimeys ja marraskuu menee ohi, ei hätää 8)
Lähetä kommentti