Suklaapupu tuli kylään

On aika kivaa, kun elämässä on rakkautta ja rakastamista. Se on myös tosi kallisarvoista eikä sitä sais ruveta vahingossakaan ajattelemaan itsestäänselvyytenä.

Oon onnellinen, kun minulla on ihminen ketä rakastaa, ja joka rakastaa myös minua. Se on sitä paitsi hyvä mies. Sen huomaa esim siitä, että se lähtee ennakkoluulottomasti mun kanssa kattomaan hämyisen omituisia sirkuscabaree-esityksiä (Circus Uusi maailma: Bass&Pole, suosittelen! ältsin hauska ja absurdi), se ei hermostu vaikka äityisin ruokakaupassa hankalaksi, sillä on aikaa huomata itkevä lapsi kirkon portailla ja kantaa se sisälle, ja aamulla suihkunoven ali saattaa hiipiä munakkaan tuoksu.
Minusta ne on kohtuullisen suuria asioita, koska sellasista asioista elämä rakentuu.

Sekin on myös hämmentävää, mitä rakkaus saa aikaan. Toisen lämpö on erilaista kuin muiden ihmisten lämpö, toista jaksaa lohduttaa vaikka mihin asti eikä kyllästytä, ja kaulan suukottelun absoluuttinen hellyys on sanoinkuvaamatonta. Järisyttävää.


Hyh, ompas lällyä. Oikeesti me vaan röyhtäillään koko ajan ja revitään toisiamme poskista ja ollaan typeriä.

Mutta viikonloppu tosiaan oli ja meni. En osannu auttaa Tumppaa löytämään talvitakkia saati -kenkiä, mutta olin pakannu sille synttärilahjan opiskelijamaisesti sanomalehteen.
Lauantaina syöpöteltiin uutta thai-ruokaa ja valmissushia eli avattiin nenät wasabilla. Laitettiin myös elämä risaseks samalla kun katottiin elokuvaa, jossa sanottiin kymmeniä kertoja fuck tai fucking, jossa lähestulkoon kaikki oli sairastanut/sairasti syöpää ja jossa satoi jostain kumman syystä sammakoita taivaalta. Joka paikassa sammakonverta.
Jouduin tunnustamaan noloja asioita ja päätettiin viisastua, vaikka toisaalta en kyllä usko että meistä koskaan tämän viisaampia tulee. Ehkä ollaan vaan yhdessä tyhmiä.
Haluisin oppia kokkaamaan ja leipomaan, mutta sen sijaan teen vaan piirakoita jotka kuivuu liiallisessa jälkilämmössä, ja suklaakakkuja joille tapahtuu jännittäviä asioita. Mutta oon kuulemma silti ihana. Ja tänään sain tunnustusta, sillä minulla on kuulemma ollut vaikutusta ruokatottumuksiin! Se on aika hienoa. Tulee pätevä olo.
Eikä se vaikutus ole aikaansaatu (ainakaan ihan kokonaan..) syyllistämisellä tai dissaamisella. Jes.

Tulevalla viikolla aion olla aikaansaava ja tunnollinen opiskelija, ettei tarvitse potea hirvittävää ahdistusta ennen joululomalle lähtöä. Aamen.