Kirjoitin perjantaina keltaiseen muistilappuun listan asioista, jotka on tehtäviä asioita lähitulevaisuudessa. Oon harrastanut noita tehtävää-lappuja nyt aika paljon, ne auttaa mua jäsentämään mun pään ja ehkäsee mua unohtamasta asioita ja toisaalta hautomasta niitä pakonomaisesti päässä unohtamisen pelossa.
Siinä lapussa oli kuus kohtaa ja sain yliviivattua viikonlopun aikana niistä yhden. Heh.
Mutta ei se mitään. Yritän opetella antamaan tilaa niille asioille, jotka painaa. Perjantaina lysähdin sängylle ja tuntui kovin raskautetulta, vaikkei päivä ollut edes ollut hirvittävän pitkä. Jos mieli seikkailee koko päivän tulevaisuudessa ja jos siitä joutuu vielä keskustelemaan yli tunnin jonkun ihmisen kanssa, niin ei ole ihme jos tuntuu kaikkensa antaneelta. Mutta sen keskustelun jälkeen tuntui edes hitusen varmemmalta ja selkeemmältä.
Sängyllä koomatessa laitoin ajatuksia järjestykseen ja ratkaisin missä vietän viikonlopun ja mitä tehden.
En lähtenyt Kuopioon. Olin täällä.
Enkä lukenut tenttiin koko viikonloppua. Eilen olin yötä Maijukalla Mailun kanssa ja tänään kävin kirkossa, kun kerrankin olin sunnuntaina huudeilla.
Ja just nyt niillä on enemmän merkitystä kuin keltaisella muistilapulla.
Tänään tein taas yhden päätöksen lisää. Se vie mut mahdollisesti helmikuussa Sherwoodin metsiin.
Tänään myös paistoin itselleni illalla yhden ainoan paksun letun, jonka söin mansikoiden ja jäätelön kera. Join Antistress-hauduketta. Lisäksi kuuntelin Tumpan käskystä The Bad Ass Brass Bandia ja tanssin villisti mun pienessä huoneessa. Siinä oli meininkiä.
Huomenna tankkaan suomea ähkyyn asti. Tämän lupaan pyhästi tässä ja nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti