Tuuli vei ikkunasta mun lämpömittarin.

Mun aikatauluni eiliselle ja tälle päivälle on kussut niin pahasti kuin voi, eikä se johdu edes siitä että Maijut oli täällä yötä ja pitkälle iltapäivään saakka, vaan siitä että en vaan saa itteeni hommiin. Silleen oikeesti hommiin. Pyörittelen vaan ajatuksia ja papereita ja raapustelen ehkä vähän juttuja ylös mut eihän se mihinkään johda jos ei vaan aukase Wordia ja rupee naputtamaan.

Jollekin suomenkielenopiskelijalle oli joku ikävä naisopettaja sanonu, että toi on lapsellista ja nyt asennetta. Henkilökohtaisesti näen vähän tahdittomana noottina tollasen kaikkien kanssaopiskelijoiden edessä, mutta kai siinä on jotain perääkin.
Tarvin asennetta. Oi mistä sitä saisin.

Oon mun ystäviä kohtaan hankala ja vaikea ja vaativa, ja välillä vähän ilkeäkin. Täydellisen turhaa, mutta kai se sitten on niin, että ne jotka ei sitä siedä ei mun ystäviks jääkkään. En usko, että tästä koskaan täydellisesti ulostaudun nimittäin.

Priorisoin taas hienosti asiat ja löin illalla hanskat tiskiin ja kävelin kirkolle kuuntelemaan Nina Åströmiä. Se oli lämmin ja karismaattinen ja kaunis. Yllätyin, kun se puhui suomea. Oon jotenkin aina kuvitellut sen vain ruotsinkieliseksi. Sen säestäjäkitaristi soitti kitaraa väärin päin. Silleen vasurilla. Heh.

Kun kävelin takaisin Kämpille tunsin suuria asioita. Mun nenää nipisti ja lumi ratisi ja musta tuntui elävältä. Talvi saa olon elävän tuntuiseksi. Pysähdyin keskelle kävelytietä ja tunsin, että seison Jyväskylän taivaan alla ja että oon täydellisesti turvassa ja täydellisesti rakastettu. Se oli hienoa. Mua hymyilytti ja nauratti ja laulatti. Mä mietin, että meillä on mahtava Jumala. Mä mietin, kuinka rakkaus ei ole tunne, koska tunteet muuttuu. Rakkaus on.
Se on käsittämättömän hienoa.

Ja sen kerron vielä, että arvatkaa mitä, äsken paistoin lanttua, en oo ikinä ennen paistanu lanttua tai muutenkaan käsitelly sitä. Orvokin lämpimään iltapalaruukkuun tuli myös porkkanaa, punasipulia, vähän kaalia, kananmuna, auringonkukansiemeniä ja suolapähkinöitä. Eli toisin sanoen vähän sitä sun tätä mitä kaapista löytyi. Ja mustapippuria, ruususuolaa, timjamia, jauhettua inkivääriä. Kaikki toki voissa paistettua.
Ette ehkä usko, mutta oli hyvää!
Jee.
Huomenna soittoasoitonperään.

M: "Mistä sä saat kaiken ton energias?"

En meinannut uskoa, että joku oikeasti tosissaan vois sanoo tollasta mulle, marraskuussa, perjantaina, varsinkaan kun en ollut tippaakaan energinen. Lål.