Balanssissa 20 asteen pakkasessa

Oih, minulle sanottiin tänään että olen ihanan tasapainoisen olonen ihminen ja uskossa vahva ja huolimatta siitä onko todella näin, niin silti oli hyvä ja ihana kuulla se.

Sain jotain muutakin tunnustusta, mutta en muista enää miten se meni! Jotenkin se liitty kuitenki siihen, et oon mä ihan siisti tyyppi (vaikken olis kyl osannu kuvitella sitä sen ihmisen suusta : D).


Tasapainoinen tai ei, mutta tänään oli kyllä eriskummallista olla hereillä ajoissa. Olen viisastunut, mikä tarkoittaa sitä etten työskentele hullun lailla yöviiteen painien tyhmien koulutehtävien kanssa, jotka on tietysti pakko jättää viimepaniikkiin. Sen sijaan menin nukkumaan normaaliin aikaan, mutta pyrinkin heräämään aikaisin. Tosin kuudelta ei ihan luonnistunut, mutta kyllä mä jo puoli kasilta olin ylhäällä, saavutus se on sekin! Koska olisin voinu nukkua vaikka mihin asti.

Oli ihmeellistä tehdä heti aamusta hommia, ennen kun söi edes aamupalaa. Oli jännittävää nähdä miten aamu valkenee vieressä ikkunan takana.
Ja sitten kun iltapäivällä lähti rientoihin, niin tuntui että on jo takana tosi pitkä päivä, vaikka tavallisesti päivä vasta tuossa vaiheessa alkais.

Se oli hienoa. Osaispa olla luonnostaan aamuvirkku ja sais tällasia kokemuksia usein.
Ehkä rupeen harjottelemaan.
Niin ja siis sain oikeesti hommia eteenpäin, voiton puolella melkein ollaan jo. Kyllä tää tästä. Kyllä mä selviän. Jee.


Kerroin tänään myös elämäntarinani, tosin hiukan vajaan sellaisen, mutta miten osata kertoa kattava versio yhdeksästätoista vuodesta? Ja miten voi olettaa, että yhtään ketään kiinnostaa jokainen vuosi?
Hassua kertoa sellasille ihmisille itsestään, jotka tietää susta hyvin rajallisesti. Kaikki, mitä sanot, on uutta ja luo susta jotain kuvaa.
Välillä on kyllä ihan terveellistä joutua muistelemaan, että hetko, kukas mä muuten olinkaan, mistä mä tuun, miten mä oon joutunut tähän missä nyt oon. Siitä tulee elämänmittainen tarina. Heh.


Ihanan tasapainoisen oloinen ihminen(kö) kuittaa.