Tänä aamuna musta on tuntunut tosi irralliselta maailmasta.
Luulen, että se johtuu tosta lumisateesta. Oli taas jotenkin elähdyttävää herätä valkoseen luontoon. Toi on vielä tollasta hiljaista ja rauhallista, äänetöntä sadetta. Ei tuiskua. Tota vois jäädä katselemaan vaikka kuinka pitkäks aikaa. Varsinkin Coldplayn soidessa taustalla, Parachutesin.
Alan tykätä mun energisoivista verhoista ja mun ikkunasta, vaikka se onkin ihan hitusen liian korkeella.
Muuttoviikonlopun jälkeen ensimmäinen viikonloppu, jonka olen kokonaan Jyväskylässä (paitsi että oikeastaan pilkunviilausnäkökulmasta ei, koska menen Laukaaseen Maijukalle yöksi). Ja ensimmäinen viikonloppu, että me molemmat ollaan Kämpillä, sekä Kämppis että minä. Ehkä senkin takia tää on vähän kumman tuntusta.
Tää tuntuu vieläkin ehkä enemmän sellaselta tukikohdalta kuin varsinaisesti omalta pesältä. Olis eri asia, jos mulla ei olis tarvetta lähteä mihinkään, mutta nyt poukkoilen kolmen eri paikan välillä. Se on aika huvittavaakin jotenki, tää on tässä keskiössä ja sit sinkoilen väliin koilliseen ja väliin lounaaseen. En oikeestaan koe sitä repivänä, mutta jonkin verran se luo irrallisuuden tuntua ja sellasta, etten osaa täydellisesti vieläkään sisäistää, että mun pitäis rakentaa pääosa elämästäni tänne, tähän kaupunkiin.
Tällä viikolla jossain vaiheessa mietin varmaan ensimmäistä kertaa muuttamisen jälkeen, että entäs jos olisinkin valinnut Tampereen. Entäs jos se oliskin ollut parempi, entäs josjosjos. Mietin, että johtuko mun päätös vaan siitä, etten uskaltanut tehdä selkeää ratkaisua, vaan että halusin pelata ikään kuin varman päälle ja jäädä tähän puolimatkaan. Etten uskaltanut mennä ihan lähelle toista, koska en uskaltanut joutua liian kauas toisesta.
Mutta ei. Ei se niin oo. Kyllä mä tiedän, että tää on oikea paikka nyt, ja että tää oli päätös jonka tiesin tekeväni. Kai se vaan hämmentää, kun olis ollut mahdollisuus valita toisinkin.
Mutta nyt oon täällä ja se on hyvä.
! TUOLLA NÄKYY KAISTALE SINISTÄ TAIVASTA! EKAAN KERTAAN MONEEN PÄIVÄÄN!!
Eilen selvitin mysteerin "Miksi vasempaan pakaraani ilmestyy kovin usein märkä läntti pyöräillessä?". Aivan kuten olinkin arvellut (mutta aina unohtanut tarkistaa): vasemmalla puolella satulan ihan alareunassa oli ehkä sentin pitunen halkeama päällysteessä, ihan mitätön, mutta mahtavan painoni alla sitä kautta ilmeisesti tirisee sateella imeytynyttä kosteutta mun housuihin. Jee.
Eilen katsoin myös jostain nostalgianimpulsiosta Paistetut vihreät tomaatit. Se oli ensimmäinen elokuva, jonka oon katsonut motorisoidussa sängyssäni ja ylipäätään omassa Kämpässäni.
Tajusin vasta naamiksen ansiosta, että tänään on pyhäinpäivä. Ja ylipäätään pyhä. En oo näköjään ihan mukana maailman menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti