Aivot hattaraa eritti

Alkaa jo kyllästyttää tää lukeminen. Mun ajatukset eksyy koko ajan perjantaihin ja Lappiin ja taas Lappiin ja ai sanoinko jo et Lappiin. Se häiritsee mun keskittymistä, koska aivoton lukeminen on vähän sama ku ei lukis ollenkaan.

En päässy oikein kunnolla vauhtiin ennen iltaa. Tai no aamupäivällä jotain äikkää ja enkkua joo, mut sit tuli kauhee taantuma ja en kyenny muuhun ku vaan kieriskelemään lattioilla ja ottamaan päikkäreitä ja käymään konsalla lähes turhanpäiten. Sit illalla otin itteeni niskasta kiinni ja rupesin taas paukuttamaan hissaa.

Huoh.

KAKS päivää. Mun on PAKKO paahtaa kaks päivää, koska nngggggh!
Mutta ku alkaa puuduttaa ja ku on ikävä ja ku ajatukset harhailee ja ku ku.

Minä en ikinä tajua, että helmikuu on niin lyhyt. Se aina onnistuu yllättämään. Muistan nimittäin, että 28.päivä katoin päivämäärää silleen "oho, onhan täs viel pari päivää ennen ku kuu vaihtuu" - sit seuraavana aamuna lehessä komeilikin maaliskuu. Eka päivä maaliskuuta.
Tää on aina yhtä outoa. Tää helmikuun lyhyys.

Mitä turhuuksia mä taas höpötän.
En kykene kehittyneeseen ajatteluun, kun mun pää on ollut koko päivän sellasta tahmeaa hattaraa. Tai no ei tahmeaa oikeestaan, ku kevyttä. Sellasta et aivot liihottaa korvista pihalle tonne loskaan.

Joka muuten on edelleen pyllystä.

Että niinku niin.

Mun hattara-aivoihin sopii erittäin hyvin eilinen musavinkkauslöytö (kiitos, Tumppa!), joka on Jack Johnson ja vallan kevyttä.
Lalalaa.

Joo, taidan palata huomenna asioihin kun nyt oon liian sisällötön. 



Eiku joo, tän kerran sisällöttömyysBONUKSENA vielä tällainen mahtikuva eräältä torstai-illalta tässä taannoin. En tosiaan tiedä, mitä on menossa, paitsi että mulla on jostain syystä paha silmä ja rypäle suussa. Maisukka on oma ihana itsensä.