Ennää kolme jäljellä. Jos syksyn kirjotukset ottaa lukuun, niin oon siis selvinnyt jo yli puolista!
Ainut vaan, että kaksi jäljellä olevasta kolmesta on aineita, joihin en oo panostanut varmaan kuukauteen. Tai pidempäänkään aikaan. Joten mahtava meininki ja silleen!
Mutta kuten sanottu, en ota ongelmaa. Se miten osaan saa riittää.
Enkku meni sellasella peruskoomaamisella. Kokeessa ei ollu mitään yllättävää, se oli niin perus ku voi vaan olla. Muistinpätkimisen vuoksi unohdin laskee ainekirjotuksesta sanamäärän, vaikka ikinä ennen en oo unohtanu - se on melkein se kivoin homma koko touhussa. Sinne varmaan meni sit muutama piste, mut voivoi.
Harhauduttiin Minden kanssa eikä osattu suunnistaa Pohjantieltä samaa reittiä keskustaan mitä maanantaina. Omakotitaloalue oli petollisen hämäävä. Tuli tehtyä vähän lenkkiä ruman teollisuusalueen viertä, mutta kyllä me loppujen lopuksi Hennille päädyttiin. Ihan vaan siks, että saatais nauttia toistemme (meitä oli siis kaikki viisi paikalla) väsyneestä ja koomaisesta seurasta. Namnam. Lål.
Tänään mun käsitykset sai vähän ravisteluja, mutta se nyt johtui siitä, että olin olettanut ihmisestä jotain muuta, mikä sitten ei ollutkaan todellisuutta. Ei kai sitä ikinä opi siihen, ettei pitäs antaa itsensä olettaa kenestäkään tai mistään mitään, koska oletus ei paljon paina jos ei oo tietoa.
Ihmiset vaan jaksaa aina hämmentää minua niiden teoilla. Ehkä siks, että itseni tekemänä tietyt teot saisivat mut ihan sekaisin ja henkisen tasapainoni järkkymään - mutta sitten en aina muista sitä, että kaikkien kohdalla se ei mee samoin. Toisia ei yksinkertaisesti hetkauta. Ykshaile.
Tai sitten hetkauttaa, mutta ne haluaa peittää sen. Koska en suostu uskomaan, että tietyt asiat vois sivuuttaa vaan niin..kevyesti.
Että tällasta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti