Äx toteutuu kaikilla reaaliluvuilla

Siinä se kuulkaa nyt on. Mun lukioajan matikkahistoria. Kaikki vihkot ja kaikki kirjat. Ja siis huomennahan osaan luonnollisesti jokaisen laskun täydellisen oikein täydellisellä varmuudella omasta osaamisestani.

NOT.

Mut ei se haittaa.
Mikä mua just nyt oikeesti haittaa, on kivet mun kohdussa. Tai lasinsirut. Se vähän riippuu hetkestä. Toivos vaan, että huomenna yheksästä kello viiteentoista vois olla sellanen pumpulihetki, mielummi ku sellanen saatan-kuolla-mutta-ennen-sitä-taidan-yrjötä-nää-koepaperit-haiseviks-hetki.

Vein tänään MAOLin ja laskimen koululle ja kaikki muut vertaili enkun alustavia pisteitä paitsi minä, koska alkupään pisteet ei ollu vielä ilmotustaululla. Ei toisaalta haitannu, en jotenki jaksa uskoo että sieltä mitään kovin yllättävää tulis.

Annoin luvan itselleni mennä vaatekauppaan ja tehdä ostoksia ja tulla kotiin iloitsemaan niistä, mutta se ilo sitten vähän jäi kun tuli noi kivet. Loppupäivän yritinki vältellä totaalista lamaannusta, esim sain itteni raahattua harkkoihin, mutta panostus ei ollut ihan kymppi. Ei kai aina voi.

Äippä anto mulle äsken särkylääkkeen, joka suli kielelle ja maistui ihan jollekin kamalalle, yltiömakealle karkille. Se oli vielä hirveämpää kuin se, ettei saa nieltyä pahalta maistuvaa lääkettä.

Minua väsyttää ja ahdistaa tuleva viiikko tästä eteenpäin - tai ei kaikki siinä, mutta noin yleisesti - mutta ehkä se johtuu tämänhetkisestä fyysisestä kunnosta, siis se että kaikki näyttää niin raskaalta. Mun pitäs varmaan hengitellä syvään ja kaivaa positiivisuus ja myönteisyys jostain esiin vaikka väkisin.

On aika älyttömän ärsyttävää olla osittain toimintakyvytön. Mun illan suunnitelmat meni mönkään.

Mut toisaalta, nyt voin kertoo kaikille "pätevän" syyn, miks mun matikannumero ei tuu olemaan loistava - koska siis sehän ei tietenkään tule johtumaan siitä, etten yksinkertaisesti vaan osaa. HAHA. Vaan naiseuden syytä kaikki tyynni.

Joo, nyt on kyllä niin ilotonta tekstiä, että tää tais olla tässä. Peukkuja saa pitää huomenna pystyssä mulle ja silleen. Ja käsiä ristissä.
Olkaa te ilosia, kun minä en nyt jaksa.


PS: jottei olis ihan yks iso negaatio tää koko postaus, niin sen vielä kerron, että mun sydän meinas taas tänään vaihteeks pakahtua Neekun söpöyteen. se vaan välillä hätkäyttää kun se kattoo yhtäkkiä tietyllä tavalla ja sen silmät on kirkkaat ja se on vaaan niiiiin söpö että voisin kuolla. plus että höllii neekun tarjoama ehdoton rakkaus, esim kun se puskee kättä silmät kiinni hädissään että "oi anna mulle vielä lisää hellyyttä". siinä on jotain tosi aitoa ja suloista.