Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
.
.
.
On valo syttynyt ikkunaas.
Olet kotona taas.
Olen kaivannut sinua sinne.
Lauri Viita: Onni (1986; 1.&7.säkeistöistä)
En käynyt tänään ulkonaenkä eilen.Pelkään, että huomennaminun täytyy mennä kauppaan.Jos niin teen, huumaannunuudesta ruuasta,syön liikaa, turpoan.
Ehkä paastoan huomisenja käytän uudestaantämän päivän teenpurut.
minä tänään, kesken derivaatan määritelmän
vuokses sun
olin kerran
valmis tästä luopumaan
hylkäämään tämän talon
tämän maan
sydämeni, vaikka vannoin
sitä koskaan antais en
silmän välttäessä
rikoin tuon lupauksen
vuokses sun, vuokses sun
puolestasi joskus silloin
hengenvetoon viimeiseen
aina rinnallasi
valmis ottamaan tuon askeleen
vuokses sun, vaikka vannoin
toisen onnea tuhoais en
hänen kääntäessä selkänsä
se kävi helposti, kuin leikiten
tein sen
vuokses sun, vuokses sun
ja niin kuin kaikki epätoivossaan
joskus valmiit ovat olleet uhraamaan
kaiken siksi että jollekin kuulua saa
mutta joskus tahtoo mitä tahtoa ei saa
tekee vaikka tietää teot vainoaa
uhraa kaiken tahtomattaan
Knipi, Egotrippi: Vielä koittaa uusi aika: Vuokses sun (2006)
Anteeksi jo toinen postaus samana päivänä, mutta jotenkin nyt on vaan sellanen olo, että ylitsepursuan tunteita ja ajatuksia ja oli turha yrittää jatkaa matikkaa, ennen kun pääsin purkamaan tänne edes tämän.
Mulla on rakkaudellinen ja haikea olo.
Niin ja ihan btw, rakastan Egotripin lyriikoita ja melodioita. En kaikkia. Mutta esim Matkustaja ja Vielä koittaa uusi aika on ihan mielettömän hienoja levyjä. Joihinkin päiviin ei yksinkertaisesti sovi kuunneltaviksi mitkään muut.
Niittylahti, 2006
2 kommenttia:
oih knipi oih sun rastat ja oih rakkaudellisuus
mää löysin kerran ne levyt kympillä yhteensä. mm!
Lähetä kommentti