Mistä tietää, että omat tunteet riittää?
Mistä voi tietää, että toinen on tarpeeks ja oikeita asioita just minulle?
Mistä tietää, että oppii rakastamaan niitä ärsyttäviäkin tapoja ja piirteitä?
Onko oikein antaa hellyyttä ja läheisyyttä ja nauttia siitä, jos ei tiedä haluaako loppupeleissä sittenkään yhtään mitään sen ihmisen kanssa?
Onko se vaan veitsen kääntämistä haavassa?
Voiko se olla väärin, jos niissä eleissä ei kuitenkaan ole mitään teeskentelyä?
Onko oikein antaa toisen odottaa loputtomasti oman epävarmuuden takia?
Kuinka kauan on järkevää miettiä, ennen kun tekee päätöksen?
Miten päästä yli siitä tosiasiasta, että usein jotakuta saattaa sattua?
Miten päästä yli siitä tosiasiasta, että oman kivun pystyy käsittelemään, mutta toisen kipua ei toinen ihminen kykene parantamaan?
Mistä tietää, millon kannattaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy?
Mistä tietää, millon pitää lopettaa miettiminen ja vain ottaa riski?
Miten voi tietää, että riskin ottaminen kannattaa?
Miks ihmissuhteissa on aina kyse riskin ottamisesta?
Miksei kukaan voi tarjota minulle absoluuttisen oikeita ratkaisuja?
Mistä ihmiset tietää, että just tämän ihmisen kanssa kannattaa uskaltaa?
Miks mun pitää miettiä niin paljon ja olla niin hullun pelokas?
Miks mua pitää koko ajan ruveta itkettämään?
Miks kaikkien ratkasujen pitää aina loukata jotakuta?
Minkä takia paasaan tästä blogiin, vaikka tiedän että kaikki järjestyy aikanaan just niin kun on hyvä, koska Jumalakin on hyvä?
Miks minun rakkaus on kylmää ja tarjoan sitä vain kun mua huvittaa?
Miks oon niin taitava tekemään kaikesta ongelman?
Miks mua pelottaa, vaikka tiiän ettei oo mitään hätää?
T: "En halua tehdä sua onnettomaks vaan haluan että voit olla onnellinen."
5 kommenttia:
Et voi saada vastausta mihinkään noihin muuta kuin kokeilemalla. Yrittänyttä ei laiteta :) Oon sun tukena mitä ikinä päätätkin tehdä <3 Mut mä oon 100-0 sen yrittämisen puolella.
mulla olis "mun mielestä"-vastaukset noihin kaikkiin mutta kun nyt on kyse sun omien vastauksien löytämisestä.
saat vastauksen ku rukoiletrukoiletrukoilet ja uskallat pohtia vaikeitakin vaihtoehtoja.
Kokeilemalla ja uskomalla selviää. Aina ei onnistu, mutta se on vaan elämää. Parempi yrittää saada aikaan jotain upeeta ja epäonnistua, ku jättää kokeilematta ja olla saamatta aikaan yhtään mitään.
Se, että mietit noita asioita kertoo jo minusta sen että kyllä sinun tunteet riittää:) Ja muista että ei sinulta vaadita mtn muuta ku että oot vaan oma ittes ja teet vaan sen mihin pystyt.
Minulle kerrottiin että jossain vaiheessa se varmuus siitä mitä tehdä vain tulee. Mutta ennen sitä joutuu kestämään epätietoisuutta epämääräisen ajan :(
Lähetä kommentti