Jos minä olen laulu,
niin uin korvastasi sisään,
enkä lähde sieltä pois.
Asetun asumaan aivopoimuihisi
ja ihastelen neuroneiden loputonta sähkövirtaa,
päättymätöntä käskyjen ketjua.
Ja minä soin pääsi sisällä,
levitän loputonta säveltäni kaikkialle kallosi pintaan
ja helisen,
helisen,
helisen.
Etkä sinä voi olla laulamatta minua.
2 kommenttia:
Lisää näitä! Oikeasti!
Nyt kehun sinua hiukan ja vilpittömästi:
Tuosta normaalista proosasta, näkee jo, että sinulla on taitoa kirjoittamiselle (harvoin sen näkee noin hyvin tällaisesta "päiväkirjablogitekstistä").
Mutta sitten kun näkee taitavan kirjoittajan kirjoittavan runoja (tuota taiteen suurinta muotoa...hahaa), niin se lämmittää aina sydäntä.
Oi Jaska, kiitos. Minun sydäntäni lämmitti oikein kovasti tämä palaute (:
Lähetä kommentti