TSIH!

Tänä aamuna mussa on kuplinu sellanen ilo ja rakkaus, että on meinannu ruvetä itkettämään ihan vaan sen takia. Niinku about miljoona kertaa muutenki tässä kahen vuorokauden sisällä. Rankkaa olla herkkis.

Mut mulla on hyvä olla ja se saa hymyilemään. Ehkä mun kandeis jo oppia, ettei niitä omia mörköjä aina tarvi yksin käsitellä, vaikka tuntuiski vaikeelta jakaa.

Koska oon ilonen, niin lupaan kirjottaa tässä postauksessa vaan iloisista asioista!

Meidän vierashuoneessa nukkui viime yön kaksi kihniöläistä, joista toisella oli tosi kauniit ja isot silmät ja toinen oli ollut mun kaa samalla TeenStreetillä neljä vuotta sitten. En yhtää muistanu ennen ku se sano, noloa.
Ne oli sympaattisia, kun ne oli koko ajan niin silleen voi kiitos kaikesta tosi paljon, voi ku on paljon kaikkee laitettu voi kamala, voi miten nätti pöytä apua, voi ihana huone tosi kiva, kiitos hei tosi paljon. Ihan söpöä. Tosin tajusin, etten ite ikinä osaa olla noin kehuvana jos oon jossain vieraana, mut kukin tyylillään.

Iltapäivällä meillä oli pitkästä aikaa sisarushetki keittiössä, tosin Mara puuttui. Mirde leikkas viimeinkin mun tukkaa, koska meinasin jo valehtelematta tukehtua siihen. Nyt näytän taas vaihteeks pikkuorkilta ja tuntuu, että kuukausien kasvatustyö meni hukkaan, mutta äkkiä sitä aina lopulta tottuu. Juurikasvukin on melkonen, mutta ei huvita nyt ostaa hiusväriä.

Oon kai alitajuntaisesti halunnu viettää sunnuntaita kevyesti, koska lukeminen on jäänyt melko minimiin. Sen sijaan oon laulellu ja tiskannu ja lukenu Gaimanin novelleja ja tehny neljä lämmintä voileipää ja syöny kaikki kerralla ja maalaillut häiritsevän paljon skenaarioita tulevasta ja käynyt keskusteluja itseni kanssa ja taas laulellu.

enääääää
neljä kokonaista päivää ennen ku T&M!
viis kokonaista päivää ennen ku Lappendaaal!

Sitä ennen aion vielä leikkiä ahkeraa, koska sehän multa tunnetusti niin luontevasti sujuu.
Jee!