No haistakaa ny - -

Noi on päättäneet nyt ihan urakalla dissata meitä aakkosten alussa olevia. Perjantaina ei päästy saliin tekemään tekstitaitoa. Tänään, ylläripylläri, jouduttiin oottaa puoltoista tuntia ennen kun päästiin kuuntelemaan enkkua toisessa vuorossa, eikä sitten päästy edes kielistudioon.
Ihan ku se olis minu vika et oon aina sielä listojen alussa.

Ite kuuntelu oli sit ihan kiva. Tai olin vikana reunimmaisessa rivissä, ja se on aina mukavaa, jos ei oo molemmin puolin ihmisiä tollasessa jutussa. (Kielistudiossa olis ollu omat kopit... oon niin katkera..)
Ymmärsin kaiken, aiheet ei ees ollu mielettömän huonoja, avotkin oli ihan selkeitä. Totta kai noissa monivalinnoissa on aina se, että arvot kahen välillä, kun et tiedä kumpaa ne nyt päättää korostaa ja miten tän komman nyt ymmärtäis ja plaaplaa, mutta päätin silti siinä tarkastamisvaiheessa jättää vaihtamatta yhtään monivalintaa. Ois kyl tehny mieli. Mut hillitsin. Sitpähän näkee, kannattiko vai ei.

Se on kyl aina vaarallinen tunne, jos on sellane fiilis, et meni ihan kivasti ja jää hyvä mieli. Sitten se yleensä tarkottaa sitä, että HUPS pieleen.

Kuuntelun jälkeen olikin pelkkää odottelua ennen harkkoja. Jauhettiin Sanden kanssa armotonta ulostetta ja oli kivaa, kun sillä oli samat dissausajatukset kun mulla (eikö olekin positiivista?). Salissa meinasinki sitten taas ruveta keuhkoomaan ja olemaan kamala akka, ihme jos Ana ei ala itkemään ennen kun tästä selvitään. Tää on niin mahtavaa, kun oon niin rauhallinen ja pitkäpinnainen ja muutenkin ihananihana täti. Jee. Kaikki tykkää tehä mun kanssa hommia. Varsinkin ite tykkäisin tehä itteni kans. jee.

En vaaaaaan jaksa enää säätää, ei vaan huvita enää säätää. Ja masentavaa, ku sai tehdä viikonlopun hommia ihmisten kanssa, jotka oikeesti osaa musajutut sen kummemmitta ongelmitta, ni tulee vähän pudotus ku pitää taistella astetta vaatimattomampien kanssa. Huooh.

HUoooh.

Fiilistä ei paranna aamulla kurkun pohjalla kalvanut alkava kurkkukipu. Vedin Finrexiniä (ihan ku se mitään auttais) ja oon yrittäny tunnustella päivän, että mihin suuntaan tää meinaa kehittyä. Olis niin vakio tulla tollasen hullun stressausviikon jälkeen kipeeks, kun kaikki jännite alkaa laueta. Paitsi että ei vielä kokonaan, ennen ku selviän torstaista. Mistä puheen ollen, voisin NIIIN vaan hypätä suoraan perjantaihin tai vaikka lauantaihinkin, eikä harmittais yhtään. Eikä haittais ees olla penkkaripäivänä kipee, ois aika lål sit kertoo joskus lapsenlapsille että joo en minä minun penkkaripäivästä muuta oikein muista ku kuumehoureet sängyn pohjalla. HAH.

Yritin äskeä tuhria mun naamaa mun pukua varten. Tää on niin raskasta! Koitin Mirdeä houkutella maalaamaan mun pärstän sit torstaina, mut se oli vähän nihkeenä. Miksei mun perhe ymmärrä, että tarvin tukea tällasissa asioissa! Nää on aina hullun raskaita mulle kaikki tällaset, en tajuu itekkään miks! Joku hitsin penkkaripäivä, UAAAARH

UAAAAARH

ei huvita
haistakaa kaikki arse

ja täälläki vaan pölypallot ja koirankarvatupot pyörii jaloissa ku imuri on rikki ja kaikki on laiskojapaskoja ngggggghhhh