Sunnuntaikävää

Minun sunnuntaiaamu oli sellanen, että lojuin sängyssä ja mietin, että pitäis nousta ettei päivä viuhahtais ihan ohi. Yle Vegalta tuli ihme kyllä jotain tosi ärsyä musiikkia, mutta kerrankos kaikki hyväksi havaittu pettää.
Minun sunnuntaiaamu oli myös sellanen, että join kannullisen teetä ja luin kaks sanomalehteä taustamusana Simon&Garfunkel. Höllii.

Tykkään valkosista ruoka-asioista.
Esim
perunasalaatista (Forssan)

RAEJUUSTOSTA

jäätelöstä

MAIDOSTA

fetajuustosta

halloumista

turkkilaisesta jogurtista

mozzarellasta

ja silleen.
Jos rupeisin vegaaniks, niin tulis ehken parku.

Päivä tuntui jotenkin yllättävän pitkältä. KERRANKIN. Sain jatkettua mun eilen alottamaani siivousrupeemaa: nyt on jälleen kirjotuspöydälläkin tilaa eikä ihan niin paljon pölyä ja roskaa mitä vielä vähän aikaa sitten. Kastelin mun ihania kasveja. Anopinkieli senkun venyy ja kaktuksetkin (huomasin äsken uuden vauvan!!), mutta helmivillakko osoitti tietyin paikoin vähän heikonhapenmerkkejä. Toivottavasti se ei kuole ennen kevättä. En nimittäin muista, millon viimeks oon vaihtanu siihen mullat, ehe.

Tein myös sellaista kummaa hommaa, että pakkasin mun Muumi-astioita laatikoihin odottamaan. Tähän saakka ne on ollu vaan lojumassa.
Vielä kummempaa on se, että melkein kohta saatan jopa päästä asettelemaan niitä omiin kaappeihin. OUTOA.

Mun tarkoitus oli tänään opiskella ja muutenkin saada juttuja ajoissa tehtyä. Enpä tehnyt. Koulukirjat ja -vihot kyllä kasasin tollasiin ainepinoihin - siis ne, mitkä pitäs lukea kirjotuksia varten. Mahtavaa panostusta. Vaikka hei, kyllä mä sain itteni sit lopulta keittiönpöydän ääreen yrittämään abin leikkimistäkin: selailin vähän äikkää, sit alko ärsyttää ja menin kiehnäämään Neekun kanssa, sit palasin keittiöön ja raskain sydämin tartuin matikan kertauskirjaan. Luin sitä geometriaan asti. Sit nukutti jo liikaa. Säästän huomiselle loput, vaikka tuskinpa tollane vilkuilu enää hirveesti preliin auttaa. HUooooooooh.

Minulla on aika kova ikävä, mutta lupasin itelleni etten oikeesti nyt häiritse turhaan, niin ei auta. Haluan pitää itsekurin edes jossain asiassa. Todistan, ettei musta ihan täydellisen lepsu ole tullut!
Sitä paitsi ihmiset, jotka on matkalla, kokee ajankulun ja asiat ihan eri tavalla, koska nehän siellä matkalla on. Mut sit niillä, jotka joutuu elämään sitä normaalia arkea kotona, on aikaa kaivata ja ikävöidä. Aika pyllystä.


Rakas Taivaan Isä, ethän anna minun kuolla seuraavaan viikkoon kun on aika paljon kaikkia juttuja tulossa ja pitää revetä taas vähän joka suuntaan, Aamen.


Loppukevennykseks pakko laittaa aivan superihanahullunvanhawebbikameraherutussarja, jonka löysin tänään mun kuvakätköistä!

HAHA PARASTA!
Ja joo, mä tiedän et oon ollu joskus ihan hullun ihana, tsih! ;D

PS: Viikko sitten tähän aikaan olin Maijukan kanssa saunassa Laukaassa. Aika riipivää. Yhyy.