Eilen olin yli 15 tuntia menossa, joten kun pääsin kotiin, heittäydyin radikaaliks enkä tullut koneelle. Se johtui kyllä osittain siitä, että olin ihan überväsynyt.
Aamulla oli siis tekstitaito. Syksyn ylppäreiden ansiosta mua ei jännittänyt ja sain syötyä aamupalaakin ilman pelkoa siitä, että se tulee ylös. Olin itse asiassa aika innoissani, tai silleen että halusin päästä kirjottamaan ne vastaukset jo.
Sit kun istuttiin luokassa (jouduin tosiaan luokkaan, vaikka koko ajan olin aatellut et ilman muuta saliin) ja saatiin ne tehtäväpaperit, niin mun into katos saman tien. Ne tehtävät oli tyhmiä, mikään ei sytyttänyt kunnolla (eniten ehkä se huumorin keinojen tarkastelu) ja aihepiiritkin oli ihan tympeät. Maahanmuuttajat ja Kotus? Jipii hei.
Pakko kuitenki oli vääntää. Oli kyl sellanen fiilis, että ennnn suostu tekemään tätä koetta, missä on minun kunnolliset proosatehtävät, yyhyy, tää on väärin, mutta bongailin silti niitä huumorin keinoja pakinasta ja argumentoinnin keinoja kolumnista. Tosin sen argumentoinnin vakuuttavuuden käsittely tais jäädä turhan suppeaksi. Ja kahden tehtävän jälkeen oli hirveä kynnys lähteä tekemään kolmatta ja oli lievä paniikki et aika loppuu (vaikkei loppunu), joten en suunnitellut sitä tehtävää kunnolla. Nauran, jos nimenomaan siitä saanki sit parhaat pisteet. Vaikka tuskin.
Ärsyä kyllä, koska tiedän et oon onnistunut tekstitaidossa monta kertaa, mutta nyt en kyllä yltäny lähellekään parhaimpaani, vaikka just nyt ois pitäny. Mut se siitä. Kahden viikon päästä näkee sit ne alustavat pisteet. Yöh.
Taitaa kyl ällä jäädä oikeesti aika utopistiseks aikomukseks, koska tekstitaito mulla nimenomaan on esseetä varmempi (kaikki esseet nyt abivuonna on kussu aina johonkin), mutta nyt ku seki oli tollane ni plööh. Ei kai tässä auta muu ku kädet ristiin ja toivoa parasta ;D
Mistä tuli mieleeni, että rukouksessa on oikeesti voimaa. Sillä mä oon ainaki saanu pidettyä pääni kasassa tän viikon. Ja oli muuten kamalin viikko taas aikoihin mut eilen helpotti, monestakin syystä. Sai ton ylppärihomman pois. Ja sit musasysteemit järkkäänty parhain päin. Ja temppelistäki selvittiin kunnialla, meille jopa taputettiin! ;D Esim tän biisin jälkeen - tosin laulajia oli vaan kaks ja ei tietenkään kyetty vetämään ihan noin mustien ihmisten soundilla. Hih. Mut oli torvet ja kaikki ja oli hienoo.
Muutenki oli tosi hyvä fiilis laulaa. Ainut, mikä jäi harmittamaan oli se, ku ei saatu vetää loppumusia. Aikaa olis vielä ollu, mut Malle lopetti tilaisuuden vaan silleen TÖKS ja oltiin ihan et täh, miks ei saada soittaa ees loppulaulua. Oli kyl kansaki vähän hämmentyneenä. Mutta meni jo.
Tänään illalla samaa settiä sit nuortenillas. Jihei!
Kävin postilla metsästään pakettia, mutta ei ollu henkkareita mukana. Mistä olisin muka tajunnu, et sellaset tarvii. Kohta uus reissu sit.
Siskot törmäs äsken tänne tekeen ruokaa ja ahdistelemaan mua, että minne mä oikein haen. NIIMPÄ.
Enivei, eilen illalla oli hullu väsy mutta myös sellanen rauha. Sitä en oo kokenu pitkään aikaan, koska on ollut niin hektistä ja levotonta ja hermostuttavaa ja ahdistavaa ja stressaavaa ja muuta negatiivista oloa, mutta eilen se loppu. Luultavasti se tulee taas takasin pian, mutta yritän pitää nyt tän niin kauan kuin kykenen.
Kyllä tää hei tästä.
Kyllä mä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti