Pois alta, jaffat tulloo

Alan jo sisäistää tän uuden päivärytmin. Tai se alkaa hahmottumaan. Luen, syön, käyn kävelees Neekun kanssa, luen, laittaudun, käyn kulttuuririennoissa (tai ainakin nyt kolmena iltana jo peräkkäin).
Mut toisaalta viikonpäivät menettää merkityksensä kun nää päivät on kaikki tällasia. En hahmota enää, missä päivässä eletään.

Joka tapauksessa, oon ylpeä ainakin kahdesta asiasta:
1. siitä, että oon tällä viikolla noussut joka aamu melko fiksuun aikaan, eikä päivä oo päässyt livahtamaan kertaakaan tyystin ohitse
2. ja siitä, että oon joka päivä saanut luettua monta tuntia.

Tosin toi reaalin lukeminen on tosi aikaa vievää puuhaa. Kello vaan huutaa tiktak ja tuntuu et tunnit hupenee sormien läpi, mut en jaksa ottaa nyt ressiä siitä, et onko sopiva vauhti vai ei. Luen omalla tahdilla sen minkä luen. Se saa luvan riittää, koska en nää mitään syytä miks pitäis hikoilla hampaat veressä. Varsinki ku noi ylppärit tuntuu ihan turhanpäiväseltä hössötykseltä. Mitään hyötyä niistäkään.

..noniin, ja sitten Orkki ottaa paremman asenteen.

 Mutta ku oikeesti, en koe et se tekis musta jotenki kykenevämmän ihmisen ku mitä oisin muuten. Siis et saisinko nyt äikästä vaikka ämmän vai ällän - mitä väliä??

Nojoo, se siitä.

Eilen olin uudisraivaaja ja rymysin urhoollisena jäällä, vaikka tuuli oli pöllyttänyt kaikki polut umpeen. Hanki oli puoleen reiteen asti parhaimmillaan, mutta me Neekun kaa rohkeina tarvottiin. Toi haukku uppos sinne melkein kokonaan välillä ja mä nostelin sitä valjaista, et se pääs taas pomppimaan eteenpäin ku lammas. Tuli tosi suuri ja tarpeellinen olo, kun pystyin auttamaan. Tosin mä sen olin alunperinkin saattanut ongelmiin. Heh.

Ilta oli pyhitetty sisäiselle Disneyn parissa kasvaneelle lapselle minussa, eli käytiin kattomas Prinsessa & sammakko med H&M. Se oli tosi perinteinen, symppis, aivottomana ihan hauska, tunteisiin vetoava, kyl te tiette. Naiivin söpö. Ja toi on niin perus, et eka on hullun itsekeskeinen egomies, sit se kohtaakin tosirakkautensa ja POKS KAIKKI MUUTTUU EN MÄ ENÄÄ JAKSA OLLA ITSEKÄS HALUUN VAAN ET SUN UNELMAT KÄY TOTEEN RAKKAANI OIH. Ihanaa joo, mut pitää oikeesti rakastaa toista aika ältsin paljon, et rupee oikeesti täydestä sydämestään noin pyyteettömäks.

Mutta oli se sydäntälämmittävä. Sekin. Sungha vei kuiteski voiton.

Tai en kyl tiiä, Veljmiehen kassalla oli kyllä niin sympaattinen mummon stereotyyppi, että ehkä se sitteski.
Se osti
kaksi piimää
kaksi voipakettia
neljä pulloa keltaista Jaffaa.

Teki niin paljon mieli nauraa silleen hyväntahtoisesti, kun se oli vaan niin.... hupsua.