Orde, nuorena nukkunut

Alan ihan oikeesti pelätä, että kuolen keski-ikäsenä mahahaavaan, koska otan kaiken aina niin raskaasti että tukehdun ressiin.
Tai en tie, ehdinkö edes sinne keski-ikään saakka.
Korventaa.

Aamu oli kamala. Laitoin teetä, ei tehnyt mieli juoda, join väkisin, aattelin et pakko on jotain syödä, muuten tulee nälkä, ei tehny mieli mitään, söin jogurtin väkisin, nousin pöydästä, sit iski sellanen olo että nyt oksennan. Olin jo valmiina asemissa vessan ovella pöntön kansi auki ja kaikkea, yritin rauhottaa itteni, olla huomaamatta sylkirauhasten valmistautumista tulevaan lastiin. Se olis ollu vielä mielenkiintoisen väristä, kun olin just syöny mustikkajogurtin.
Onnistuin lopulta torjumaan sen.
Mut oli pakko mennä makaamaan puoleks tunniks olkkarin lattialle. Onneks olin vääntäytynyt sopivan aikasin ylös sängystä, niin ei mennyt aikataulut sekasin.

Mulla on ollu jo kaks päivää tosi paha olo aina vaihtelevasti, enkä kykene määrittelemään, että onko se fyysistä vai henkistä, joka oireilee fyysisenä. Mut hyvältä ei oo kuitenkaan tuntunu, ei.
Enkä oo ollu kovin eläväinen tai hymyileväinen tai kiva kellekkään.
Koska en oo vaan kyenny, koska ei oo oikeesti tuntunu siltä.

Plus että tänään on vaan koko ajan tehny mieli nukahtaa jatkuvasti.

Jarppa varmaan aisti, etten oo ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, koska mulla oli jo viulu kourassa ja se halus paimentaa mut konsan alakertaan teelle. Se tarjos.
Toisaalta, on meillä keväällä jo yhdentoista vuoden ihmissuhde takana. Se on aika helkkarin paljon suhteessa mun ikään. Senkin takia ele oli tosi hämmentävä, koska se oli ensimmäinen lajissaan.

Kaikki alkaa olla ihan kypsiä. Sande alkaa olla kypsä säätämiseen, Ana alkaa olla kypsä siihen etten minä osaa ensin kehua ja vasta sitten esittää kritiikkiä, toinen solisti oli kypsynyt aikatauluongelmiin ja purkautunut siitä Sandelle, minä alan olla kypsä siihen että kaikki kusee ja ettei tää oo vieläkään ohi. Haluun jo HUOKASTA.

Epsanjankuuntelu ei edes mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsin. Se oli tosi perinteinen, ei ollu mitään yllättävää. Ymmärsin ihan ookoo, mutta monivalinnoissa on aina vähän sitä arpomista, joten eiköhän sinne uponnut useampikin virhe. Mut ei haittaa, tein sen minkä kykenin. Paitsi viiminen avo oli aika ärsy, koska siinä kysyttiin tarkka ilmoittautuneiden määrä ja tarkka hinta. En ymmärrä, miten se muka testaa oikeeta osaamista, koska jos olis oikea tilanne, niin tollaset tarkat luvut vois kysyy ihan hyvin uudestaan.

VOi luoja miten ihanaa, seuraavat ylppärijutut vasta kuukauden päästä. Tän kamalan kaksviikkosen jälkeen oon niin valmis lukuloman aivottomaan pänttäämiseen ja mökkiytymiseen.

Kirde oli ihana sisko ja leipo mun puoleta penkkareihin lupaamani kasvispiirakan. Itse asiassa se oli vääntänyt vielä jotain suklaaneliöitäkin, vaikkei se kuulunut sopimukseen. Tästä voi päätellä, miten iso ponnistus toi leipominen sille on ja minkä verran se siitä ahdistuu. Jos olisin itse ruvennut asialle, olisi se mahahaava innostunut varmasti oireilemaan entisestään.

Äippäkin on suhteellisen messissä. Se oli käyny käsityökaupassa kattomassa nauhaa sidottavaksi mun häntään, kun eilen heitin ilmaan et voisin pistää rusetin vaikka. Toi on hupsu mammero, kun se aina ottaa tollaset pikkujutut sydämelleen, vaikka jonkun nauhan vois repästä ihan mistä tahansa askartelulaatikosta kotoa.

Multa meni penkkarikarkkitilaukset vähän ohi, joten käytiin tänään ostamassa kaupasta viskottavaa. Jotkut on joskus ihmetellyt, miten oon niin tolkuton rahan kanssa, niin tässä vastaus:

O: "Mut niissä on kalliimpi kilohinta, otetaan näitä mielummin."

Ä: "Eihän nyt mitään kilohintoja katsella!"

Tähän ajattelumalliin mut on varmaan aivopesty.

Tulipa turistua turhanpäiväsyyksiä. En jaksa jotenkin ajatella kunnolla, mun ajatukset liihottelee koko ajan vaan perjantaissa tai vaihtoehtoisesti ei yhtään missään, ja oon vähän kooma. Kohta pitää testata, osaanko tuhria itse oman naamani, vai pitääkö mennä aamulle Mirdeä vaivaamaan.

Huomenna lähettäkää mulle pliis telepaattisesti hyviä viboja ja voimia ja ajatuksia ja kaikkee positiivista, että selviän hengissä enkä saa ketään itkemään enkä kuole häpeään jnejnejnene. Kiitos.

Niin ja btw: onko se muka pisteitys? Tehtäväpaperin takakannessa luki niin. Minä sanosin kyllä pisteytys. Onko YTL tehny noin lålleron typon?