Feilasin tänkin aamun.
Tosin tänään onnistuin randomilla ponkasemaan itteni ylös kymppiminsan ennemmin ku eilen, joten ehdin syödä jopa aamupalaa vähän. Mistä pääsemmekin toiseen aiheeseen, eli siihen miten ruoka oksettaa vaikka pitäs syödä. Tai siis. Aamusin oon ihan raato, jos en saa mitään ruokaa, mutta nyt muutamaan päivään ei oo edes tehnyt mieli mitään. On pitäny pakon edessä sitten ahtaa jotain naamariin ja yrittää vältellä oksetusfiilistä.
Tosi outoa.
Mut niin. En tiedä oikeesti, mikä mun herätyskelloa vaivaa. Mulla on menossa tässä datailun ohella nyt torkkutestaus, koska ei voi olla sattumaa että kello pettää kahtena aamuna peräkkäin. En hyväksy tätä.
En osaa käsittää, että nyt on perjantai. Mun sisäinen ajantajuni on aivan sekaisin, koska tää viikko on ollut niin omituisesti rakentunut - tai siis alkuviikko muual ku kotona ja keskiviikkona kouluun ekaa kertaa, ni ei ihan perusarkea - ja oon muutenki vähän kummana vielä. Silleen, että en saa otetta ja tuntuu etten oikein jaksais kohdistaa katsetta kunnolla mihkään.
Rämmittiin Vapiksella melkein kolme tuntia temppeli24:ään tulevien biisien kanssa eikä nyt tultu ihan hullusti hullua hurskaammiks. Mutta ainakin tiedossa olis paljolti uutta opeteltavaa, kunhan jaksais vielä paneutua kunnolla noihin stemmoihin ja muuta.
Muhun iski joku outo juttu kun harkat loppu, koska lähdin jostain syystä kävelemään kotiin. Siihen meni nelkytminsaa. Olis ollu ees vähän kylmempi, että ilma olis tuntunu raikkaammalta. Nyt ei tuntunut oikein miltään.
Mua ärsytti, kun mun ajatukset vaan kiersi kehää. Olisin halunnut keskittyä miettimiseen, mutta en kyennyt. Yksin kävellessä tulee usein vähän sellanen aivoton fiilis ja sit huomaa, ettei oo ajatellut kunnolla yhtään mitään pariin kilometriin.
Nyt on sellanen olo, että pitäs pistää kaikki laitteet kiinni ja vaan istua tohon lattialle ja jutella Jumalan kanssa. Viimeks tein niin tiistaina, mut se oli eri tilanne koska olin ihan hädässä. Nyt taas haluisin vaan hetken olla. Hiljaa.
Olla.
ja unohtaa sen, etten jaksais elää kahta seuraavaa viikkoa.
2 kommenttia:
kukaa ei jaksa!
Jumalan kaa juttelu toimii.
Lähetä kommentti