Minusta tuntuu, että mun farkut on ollu tänään suurimman osan ajasta märät eikä kuivat. Oon ajellu paljon pyörällä eestakasi ja kastunu jatkuvasti. Välissä ei oo ehtiny kuivua. Oli siis melko ihkuu päästä Kämpille vikaa kertaa ja vaihtaa kuivat kuteet ja vetästä villasukat jalkaan ja juoda chaita ja syödä eilistä omenakauramössöö. Khyl.
Mulla on viimeinkin mustat tuolit. Mies tuli ja vei valkoset pois. Sitä ennen se eksyi viereiseen rappuun, mikä ei sinänsä tullut yllätyksenä koska itse tein saman ekaa kertaa tänne tullessa.
Kastelin mun viherkasvit, jotka ei oo vieläkään omilla paikoillaan, mutta ne kuitenkin ON. Ne ilahduttaa minua. Ne elää. Vaikka inhoon ton yhden kaktuksen pikkupikkupiikkejä, jotka levittäytyy salakavalasti ties minne.
Ostin meidän keittokomeroon oranssin kaitaliinan. Oon katellut kaupoissa muutenkin jatkuvasti oransseja asioita, ne jotenkin sykähdyttää minua. Taitaa käydä niin, että päädyn lopulta siihen tässä värityksessä.
Minä olen kamala ihminen, en oo tutustunut Kalevalaan ja Kantelettareen vieläkään, vaikka huomenna ne olis hyvä olla jo luettuna. Vaikka käytännössä minulla on vielä ens viikkoon saakka aikaa. Voi vaan olla kunnoton ja heti tällai alussa vielä, hahaa.
En koe edes huonoa omatuntoa. Hih.
Tänään opin esim sen, että n-äänne on nasaali eli ilmavirta kulkee nenäontelon kautta suuontelon sijasta, eli kun sanot "ännnnnnn" ja puristat kesken kaiken nenän kiinni, ei kuulukkaan mitään. Sama reaktio ämmän kanssa. Mutta ässä taas ei reagoi millään tavoin.
Huomaatteko miten hyödyllistä tämä yliopisto-opiskelu on?
Näin sattumalta iskän matkalla päivystämään tuolimiehen varalta. Se oli kävelemässä kesäjuhlapalaveriin, katoin vaan että nyt on tutun näkönen olemus. Sain siltä nuottitelineen. Näin sitä myöhemminkin ja söin sen seurana vuohenjuustosalaatin. Ne oli tässä vaiheessa saanu päätettyä jopa teemalauseen kesäjuhlille.
Nyt.
Nyt aion avata K&K:n.
1 kommentti:
Kuulostaa jo kovasti siltä että siellä alkaa kohta olemaan vähän kodikkaampaa<:
Lähetä kommentti