Rakkaani, saat haista sipulilta

Oon ruvennut tuntemaan itseni melkein ITSENÄISEKSI. Sellaseksi, että kyllä mä pärjäilen hyvin, kun vaan yritän ja pyydän apua muilta sopivissa määrin.

Se itsenäisyydentunne muodostuu pienistä asioista. Esim siitä, että osaa kävellä Pasilan juna-asemalta eksymättä määränpäähän, tai siitä kun saapuu sunnuntai-iltana tihkusateiseen Jykälään ja ajelee rinkka selässä pyörällä Slummiin, tai siitä kun saa vieraspatjan tungettua muoveihin ja väliaikaissäilytykseen sängyn alle.

Tollasta ei mitään suurta tai ihmeellistä, mutta kuitenkin pieniä asioita jotka rakentaa selviytymisen tunnetta.

Syksy iski sateineen ja harmaine taivaineen päälle. Eilen Maamme Pääkaupungissa ei ollut kaunista, mutta tein silti Sarjisfestareilta monta sympaattista hankintaa. Pyöräjoogakortit jäi ostamatta, mutta pääteltiin et ehkä se oli johdatusta, haha. Mummo-sarjiksen unohdin tyystin! Ehdittiin Keltaseen Jäänsärkijään seittemän minuuttia ennen sulkemisaikaa ja sain vihdoinkin Iron&Winen levyn ainokaiseni rinnalle. Pizza Hutissa oli suloisen hyvä menú, vaikka opiskelijan ei toki sopisi syödä ihan niin tyyriisti.
Hyvä ruoka on heikkouteni.

Illalla ajeltiin Kangalaan pimeitä teitä ja jätettiin Paulan, Maran ja Kirden kommuuniasuminen taakse. Kangalassa aavistettiin yllätysvieraan läsnäolo lenkkareista eteisessä.

Sunnuntaiaamuna söin kakskyt luumua. Ehdittiin myöhässä kirkonpenkille ja koko loppupäivä menikin vain koomaillessa ja syödessä ja kainalossa ollessa.

Minusta on btw ihanaa, kun minulla on minulle aina avoin kainalo, ja maha jota saan taputella ja silitellä ja vähän läiskiäkin välillä koska olen väkivaltainen persoona, ja lämmin kaula ja poski joita vasten saan tuhista ja hengitellä, ja kauniit kädet jotka silittelee ja sotkee mun hiukset.
Vaikka se avoin kainalo puhuukin aina myyristä ja lämpimistä nyyteistä, mutta ehkä rakkaus kestää eritteet.

Paluujunassa oli hirmuisen hyvä olla. Mulla oli viikonlopun jäljiltä tyytyväinen ja rauhallinen mieli. Vaikka perillä tihutti, mua ei harmittanu yhtään. Oli hauskaa pyöräillä ITSENÄISESTI pitkin Jyväskylän pimeitä ja tyhjiä katuja ja tulla Slummiin. Kämpille. Ei kotiin, mutta Kämpille.

Mun rinkassa oli myös sipulipussi. Lähellä tuotettua mummon sipulia. Hih.