pieces of my new Slum

Eilen illalla olin ekaa kertaa jotenkin oikeesti tasapainonen. Istuin mun lattialla ton tuikun ääressä ja söin iltapalaa, joka sisälsi muun muassa chaita, viinirypäleitä ja pestoa, ja siinä oli jotain fiilistä.
Olin tyytyväinen.

Eilen osasin myös ajatella rationaalisesti kirppareilla. En tyytynyt ihan-kivaan, koska en halua entistä enemmän turhaa roinaa tänne. Jotenkin tajuaa paremmin, että ne ihan oikeesti on sit MUN ja mun taakka, joten kynnys ostamiseen nousee.
Mutta ohukaisvalurautapannun ostin, koska mulla ei oo sellasta ja se maksoi niin vähän! Ja nyt voin paistaa kookoksenmakuisia lettuleivoksia. SYDÄMENMUOTOISIA. Koska ne aukot siinä pannussa on sellasia. Hah.
Ja toteutin myös pitkään kypsytellyn haaveen kun kohdalle sattui neljä konjakkilasia kolmella eurolla. Minusta ne on aina ollu hienoja, sellasia läskejä. Nyt juon niistä melkein kaiken kylmän.
Siinä on tyyliä.

Oon jotenkin hurahtanut astioihin ja keittiötarvikkeisiin selvästi.

Tänään istuin ensimmäisellä yliopistoluennollani ikinä. Suomen kielioppia. Se oli kivaa, vaikkei päästykään vielä juuri mihinkään.
Eilen seikkailin Korpissa tekemässä valintoja lukkariin ja toivon, että ne ois nyt suunnilleen ookoo. En osaa ajatella, mikä on tarpeeks ja mikä liian vähän ja mikä liikaa.

Sain tänään vessamattolähetyksen Kuopiosta. IHANAA. Heitin sen ällöttävän edellisten asukkaiden maton roskiin, ja äippä oli näköjään käyny ostamassa uuden, joka on hupsun värinen, mutta ei tohon vessaan oikein mikään väri sopiskaan.
Nyt on lämmin ja pehmeä alusta varpailla aamuisin. Höllii.
Iskällä oli taas vastaanotto ja maton luovutuksen jälkeen istuin sen kanssa kattomassa kun se söi Hesen salaatin tauollaan. Ite otin jäätelöä pitkästä aikaa.
Tajusin taas, miten vanhalta iskä jo näyttää. Tulee jotenkin surumielinen olo aina, kun sen tiedostaa. Minun vanhemmat vanhenee. Äipästä tulee entistä höperömpi ja iskä vanhettuu ja tulee yhä rasittuneemmaks.
Se on itkettävää.

Olin Maijukan Vapismatkaseurana ja olin ylpeä, kun osasin ajaa sieltä ongelmitta Slummille. Katoin karttaa vaan tarkistuksen vuoks ennen lähtöä kerran.
Itseluottamus kasvaa.

En oo enää edes jumissa patjalla nukkumisestakaan! Joko olen tottunut tai sitten.. jotain.
Mutta silti torstain odotus on kovakova, pöytä olis niin jees ja tuoleilla istuminen.

Ostin Harjun Paperista kolme hellättunteetkorttia. Ne saa minut hyvälle mielelle. Tahdon lisää seinälle hellyyttä, mutta mun korttikokoelman helmet on Kuopiossa.

Tänään oli lämmintä ja tarkeni pelkässä neuletakissa. Sekin hölli.