Ruokailukeskustelut liikkuvat varsin noteerattavassa korkeakirjallisuudessa, niin kuin kirjallisuuden opiskelijoilla toki kuuluukin - muun muassa Don Rosan Ankoissa ja Akussa muutenkin. Mahtavaa.
Huomaan, että ihmisistä on välittynyt mulle jo se niitä eniten määrittelevä luonteenpiirre. Toinen voi puhua vaikka koko ajan ja mistä vaan, ja sillä on tapana laukoa asiat tahattoman suoraan ja joskus vahingossa jopa loukkaavasti. Toisen hymy on leveä ja valkoinen ja esillä lähes koko ajan, se yrittää ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon ettei kukaan kokisi jäävänsä ulkopuoliseksi, mutta ei kuitenkaan keskity kenenkään vastauksiin täydellä sydämellä. Toinen on hermoileva, ujo ja pälyilevä. Toinen on omassa itsessään vahva persoona, jota muiden mietteet ei hetkauta ja joka tahtoisi jatkuvasti olla menossa. Ja niin edelleen.
Ei sillä, etteikö jokaisesta ihmisistä löytyisi tasoja loputtomiin, mutta kyse onkin niistä tasoista, jotka ihmisistä välittyy pintapuolisessa tuttavuudessa.
Tiedostan humanistien vallitsevan muodin Seminaarinmäen kampuksella. Jos on kumpparit, ne ovat useimmiten merkkiä Nokian HAI. Jos on reppu, se on useimmiten merkkiä Fjällräven Kånken. Omistan molemmat, minkä voi tulkita olevan merkki siitä, että olen omieni joukossa. Tai sitten sen voi muuten vain nähdä olevan melko huvittavaa.
Olen yksilö, mutta koen hetkittäin ahdistusta siitä, että ympärillä on niin paljon muitakin sellaisia yksilöitä, joiden kiinnostukset lepäävät kirjallisuudessa ja kirjoittamisessa. Itsevarmuus joutuu varmasti vielä kovaan kouluun tulevaisuudessa, jahka päästään tositoimiin.
Kanteletar on tullut kirjastoon. Pääsen aloittamaan siihen ja Kalevalaan tutustumisen. Niitä kuuluu puida sitten lukupiirituokioissa.
Kirjaston edessä vaahteran alla rollaattoripappa, joka poimii vaivalloisesti maasta punaisia vaahteranlehtiä. Herkkää.
Ainakin joku vielä lukee mun blogia (ja välittää minusta), koska Kämpille tullessa pöydällä odottaa kirjekuori ja siellä on pusukortti. Tulen iloiseksi, tunnen helliä tunteita ja laitan kortin seinälle.
Puut huojuvat kovassa tuulessa kuudennen kerroksen korkeudella. Juon nuhaani eukalyptuspastillivettä, joka maistuu lähinnä sokerilta.
Uskaltaudun iltarientoon Ilokiven ruokalan takaosaan, jossa on vain neljä kristillistä opiskelijapoliittista aktiivia ja minä. Se on virkistävää ja mielenkiintoista. Kuulen provosoivasta SETA-aloitteesta. Saan piirakkaa, kakkua ja teetä. Ja rukousta.
Hesarin mielipidesivuilla oli taas jatkokommentteja kirjoitukselle, jossa korkealle kouluttautunut ihminen valitti yliopistosta kortistoon joutumistaan ja yli kahta sataa tuloksetonta työhakemusta. Minulla on edessä siis erittäin valoisa tulevaisuus. Ja lisäksi tutustuin kirjaston saaliiseen (JP Ahosen Villimpi Pohjola 1), joka oli kuin suoraan minulle.
Katsokaa nyt niitä.
Näyttää kuin ne olisi vasta rullattu ulos vahauksesta.
Juuri lukiosta päässeitä nuoria, vielä innostuneita uudesta yliopistoelämästä.
Kaikki vielä niin täynnä tarmoa, vailla tenttien tuottamia harmaita hiuksia, bilettämisen aiheuttamia liikakiloja tai graduseminaarista tullutta vatsahaavaa.
Kadehdittavan terveitä, siloposkisia ja terhakoita.
Toisaalta fukseilla on kaikki vielä edessä: rypyt, stressi, kaljalihas, motivaatio-ongelmat...
Ja kyllä se painovoimakin lopulta alkaa vaikuttamaan.
Ja samasta sarjiksesta ennustajan näkemys, edellä mainittuun valoisaan tulevaisuuteen viitaten:
A: "Minua huolestuttaa, Esmeralda. Saanko graduani koskaan valmiiksi?"E: "Hienoja uutisia, Anna. Sen saat."A: "Fantastista! Mitä sen jälkeen?"E: "Joudut hetkeksi kortistoon, mutta jo vuoden päästä saat lukuisia pätkätyöpestejä. Seuraavaksi kamppailet 200 muun ylikoulutetun kanssa vakinaisesta työpaikasta, mutta ei hätää, saat paikan -- suuresta yrityksestä, jolle olet vain kasvoton voimavara. Ja ole huoletta, he osaavat käyttää sinut loppuun......kunnes korvaavat sinut kahden vuoden kuluttua nuoremmalla ja energisemmällä polttoaineella. Tämän jälk-"A: "SEISseisseis! Entä jos en tee gradua?"
Näihin tunnelmiin.
Huomenna ensimmäinen kahdeksan aamu aikoihin.
Huomenna myös käymään pikaisesti kotona ekaa kertaa sitten syyskuun alkamisen.
!!!!!
1 kommentti:
Anteeks nyt että oon ilkeen kamala, mutta teit ton sun pusukorttitoivomusblogauksen vasta sen jälkeen kun olin lähettäny sen kortin. Mut kyl mä silti välitän<:
Lähetä kommentti