Jännittävää viettää totutusta poikkeava maanantai. Aiemmin maanantait oli minulle aina niitä, joiden uhkaava paino varjosti koko sunnuntaita. Tämä hämmentää lievästi, kun maanantait ovatkin nyt yhtäkkiä täysin kouluttomia.
Se on aika villiä. Yhtäkkiä se ei olekaan viikon ikävin päivä, ja sunnuntailtakin katoaa se ahdistava ominaisuus. Mainio homma sanoisinko.
Tulin iloiseksi toimivasta verkkokaapelista. KampusData pelasti, ja vielä edulliseen hintaan. Kolmas kerta toden sanoi tässäkin tapauksessa. Gigantista jäi kyllä huono maku, kaksi viallista kaapelia kylmänä käteen ja vielä hintavia. Huomenna menen sinne ja sanon että rahat takasin, en halua enää vaihtaa teidän surkeisiin kaapeleihin.
Tulin iloiseksi Ekolosta dyykatusta suklaasta, jota tosin en vielä maistanut.
Tulin iloiseksi aurinkoisesta päivästä.
Tulin iloiseksi ensimmäisestä omasta omenakaurapaistoksesta ikinä. Siitä tuli hyvää. Tein sen ilman reseptiäkin, vaikkakin varmistin Kirdeltä ensin ainesosat. Samalla neitsytkäytin meidän minimaalisen uunin - toimi.
Ainut vaan, että olisi ollut aika jees, jos olis ollu joku, joka olis lähtenyt mun kanssa kävelemään aurinkoiseen syyspäivään ja ihailemaan puihin hiipivää ruskaa ja syönyt mun kanssa teen äärellä sitä mun ekaa omenakaurapaistosta ikinä.
Eli ihan täydellisyyteen ei tänään kuitenkaan ylletty.
Luin aamulla neljän päivän Hesarit ja seurasin ahdistuneena yhä jatkuvaa sananvaihtoa siitä, miten Suomi kouluttaa liikaa maistereita joille ei oo töitä.
Tulevaisuus pyörii päässä muutenkin, kai se johtuu näistä alkavista opinnoista.
Minä kun en tiedä, mitä mun on tarkotus tehdä elämässä.
2 kommenttia:
minä lähden seuraavalla kerralla jos jotain leivot mulle joo!
Mulle jäi vielä omanpihanomppuja joten voin tehä ens viikolla sulle samaa jos kelpaa : D
Lähetä kommentti