Nuhaihmiset tunnistaa suun kautta hengittämisestä

Tänään syksy on ollut märissä, keltaisissa lehdissä liiskaantuneena tien pintaan ja mutaisessa pyöränrenkaassa, joka niitä lehtiä on liiskannut. Se on ollut myös harmaassa taivaassa, tihkusateessa, kunnon sateessa, kosteissa vaatteissa. Ennen kaikkea se on ollut rääntäyteisissä sieraimissa, ilman syytä kipeissä lihaksissa, lievässä kuumeentunteessa ja niistämiseen väsyneessä nenässä.

Tää on tää syys ja tää on tää syysnuha.

Mulla oli opiskelematon päivä, koska mut siirrettiin omavaltaisesti maanantain ryhmästä torstaiaamuun (YHYY). Mut hei, en jääny makoilemaan. Pesin ekaa kertaa ikinä pyykkiä meidän pyykkituvassa. Sitä ennen piti käydä rikkomassa rahaa lähikaupassa purkkapussin varjolla. Olin tyytyväinen, kun osasin ajaa kartasta valitsemaani reittiä ilman harhailuja. Sanoin Gigantin myyjälle, että tää verkkokaapeli ei toimi, se antoi uuden ja sanoi et tän pitäs toimia (ja myöhemmin kokeiltuani totesin, että ei, sekään ei toimi: tämä on suuri mysteeri, koska netti toimii Kämppiksen verkkokaapelilla, mutta minun kahdella eri verkkokaapelilla EI. osaako joku selittää? minä en. ja tämä toimiva kaapeli on liian lyhyt, joten tähän aiheeseen liittyy suurta ärsytystä). Löysin Jykälän pääkirjaston ja sain kirjastokortin. Uusi kirjasto hämmensi suuresti, mutta lainasin esim Kalevalan, Kiveä ja ylläripylläri sarjiksia. Kävin Ilokivessä syömässä falafelpullia ja olin yllättynyt, kun jaksoin syödä koko annoksen. Ehkä mun maha on sisäistänyt jo tän opiskelija-asenteen (eli sillon kun ruokaa on, sitä pitää syödä niin paljon kuin suinkin). Ostin kirjavitriinistä monistepaketin Suomen kielioppiakurssille. Pyöräilin sateessa kotiin, olin räästä ja epämääräisestä olosta tokkurainen ja nukuin Josén tahdissa melkein tunnin päikkärit. Litkin teetä litroittain, taistelin verkkokaapeleiden kanssa loppumatonta taistoamme, ripustin ilmotustauluseinälle mun kuukauden lukkarin ja muuta sälää.

Mä kaipaan HYLLYKKÖJÄ. Ja VERHOJA. Ja lisää VIHERKASVEJA.
Ja sitä ettei mun niskaa ja silmiä kivistäis.

Mutta mulla on ollut ihan hyvä fiilis lukuun ottamatta verkkokaapeliärsytystä. Mietin jopa, että onko se joku Taivaan Iskän keino pysäyttää mut ja kertoo mulle jotain, ja vietettiin hiljaista aikaa. Se oli höllivää, vaikkei kaapeli edelleenkään toimi.

Jos haluatte olla ihania olentoja, niin tulisin iloiseksi korteista (tai kirjeistäkin toki, mutta kortit voin pistää seinälle). Kivoista, hienoista, söpöistä korteista. Varsinkin suukko-korteista. Mutta kaikenlaiset lämmittäisi.


Unohdin iltakävelylle mennessä laittaa kumpparit jalkaan, ja sukat kastui.