Riskivyöhyke

Tajusin, miks musta on tuntunut niin keveältä Jykälässä.

Oon kaukana mun perheestä.

Niin se vaan on. Heti kun olen täällä huomaan ÄRSYYNTYVÄNI. Paljon. Turhista asioista. Sit ärsyynnyn siitä, että ärsyynnyn syyttä.
En vaan voi sille mitään, että joskus mitättömät asiat tai sanat tai huomautukset tai teot tai tekemättäjättämiset saa raivon kihisemään. Kahta pahempi, jos ne tulee joltain perheenjäseneltä.
Ja joskus, jos kaupasta ei löydy kesäkurpitsaa vaikka juuri sille olisi ollut suuri tilaus, voi tuntua että koko maailma on sua vastaan ja sit itkettää.

On täällä silti kivaa. Ehkä tää ympäristö ja nää ihmiset saa vaan aikaan välähdyksiä vanhasta arjesta, jota en ainakaan vielä hirveästi kaipaa.

Musta tuntuu myös, ettei kukaan kaipaa MUA. Paitsi ehkä mun Halausukko (onneks). Minde sentään halus nähdä ja se oli hirmu ihanaa. Menin pitkästä aikaa sen luo, tällä kertaa AUTOLLA. Håhåå. Oon muutenki ajellut nyt jatkuvasti, aika paljon tosin automaattivaihteisella, koska Kirdellä on ollut kytkinauto.

Oli jotenkin hirmu höllivää nähdä. Päiviteltiin kuulumisia ja tietoja yhteisistä tutuista ja siitä miten Vapiksella menee ja kaikesta ja se oli vaan mukavaa. Muisteltiin Alfa-aikoja ja mietittiin Hemppua ja Minde näytti sen työharjottelukuvia Epsanjasta. Apinat oli kiivenny kaivelemaan niiden hiuksia Gibraltarilla. Minde kerto, kuinka ne oli lukenu sen äitin kaa niiden isän seurusteluaikana lähettämiä kirjeitä, sillon ku ne asu vielä eri kaupungeissa. Siis kirjeitä. Jotenkin hullun suloista. Joku on vielä oikeesti jaksanu kirjottaa kirjeitä. Ja lisäks ne oli ollu täynnä pelkkää Minden äidin ylistystä ja rakkaudellisuutta ja haha. Voivoi. Söpöä.

Lisäks treffattiin Mirden ja Neekun kanssa Ransu, joka näyttää ihan Pikku Kakkosen Ransulta, paitsi söpömmältä. Se on ihan sellanen rakki.
Vauvakoirahaaveet eivät elä suurina, mutta saa nähdä iskeekö hullutus. Neekulla alko nimittäin juoksut toissapäivänä.

Tietyllä tavalla tämä kotiympäristö tuntuu jollain tasolla tukahduttavalta. Mutta ehkä se johtuu ihan oikeesti niistä vanhanarjenhaamuista. Mene ja tiedä.

Mutta.
Minä menen nyt hellimään Neekkua, koska se on maailman söpöin koira.