Lintukotoon

Voi ihme, mun pois muuttaessa jättämä kolmen viikon takainen infolappu oli täällä VIELÄKIN.

Se kertoo melko tehokkaasti siitä, miten täällä kotona on mahdollisimman ei-tehokasta. Mikään ei oikeesti liikaha. Täällä on vielä viikon takaset roskat ja sotkut.

Toisaalta sen kai pitäs tuoda jonkinlaista turvaakin, että on paikka joka pysyy, vaikka onkin ite muualla ja yrittää tehdä oman itsenäisen elämän rakennelmia.

Voisin toki tehdä suursiivouksen, mutta ainakaan tällä hetkellä en koe siihen suurta halua saati velvollisuutta. Minä tulin tänne vain olemaan.

Oon muutenkin viime päivinä kiinnittänyt huomiota olemiseeni. Se on kumma juttu, etten oo VIELÄKÄÄN onnistunut kehittämään itselleni suurta ahdistusta tai jotain vastaavaa stressiä tai muita negatiivisia, iloa syöviä olotiloja.
Mietin, johtuuko se yksinkertaisesti siitä, että viiimeinkin opiskelen asioita, joista olen oikeasti kiinnostunut ja joista tykkään.
Voiko olla, että syynä on se, että tämä on ihan oikeasti minun Juttu?
Se tuntuis loogiselta selitykseltä, mutta näin kolmen viikon jälkeen on vähän paha tehdä vielä mitään varmoja johtopäätöksiä.
Kai se olis parempi kummastelun sijaan olla vaan tyytyväinen siitä, että elo tuntuu miellyttävältä.
Ja hei, olin vuosia kuin yksi ahdistuneisuuden ja suorittamisen pinkeymä, joten on tosi kummallista, ettei nyt tarvikaan tehdä yli-inhimillisiä juoksupäiviä ja säätää joka suunnalla jotain.

Toisaalta tuntuu pahalta nähdä läheisten väsymys ja turtumus oman levänneisyyden rinnalla. Haluis, että niilläkin olis keveää ja kivaa.

Näin eilen juna-asemalla vanhoja KaLulaisia inttikuteissa. En tiiä miks ees kerroin ton, koska ei se herättänyt mussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita.
Oon matkustellut viime aikoina niin paljon junalla, että oon jo ihan konkari siinä.
Neekku oli melkein lemmekkäänä, varsinkin sen jälkeen kun vähän harjasin sitä. Kukaan ei helli ja hoivaa sitä täällä.
Äippä oli tekemässä salaattia kun tultiin juna-asemalta, ihan vaan minua varten. Se oli hämmentävää huomaavaisuutta.

Kohta lähdetään metsästämään niitä iänikuisia verhoja. Saatan saada jopa yksityisyyden tuntua Kämpälle.