Sain eilen ensimmäisen yövieraan ikinä. Mulla ei ollu sille tosin täkkiä eikä oikeaa tyynyä, joten sai tyytyä pelkkään pussilakanaan ja neliönmalliseen koristetyynyyn. Maijukalla ei ollu ollu hyvä päivä, mutta annoin sille teetä ja viimiset omenakaurapaistokset.
Vietettiin hidas aamu ja käveltiin keskustaan. Sallin viimeinkin itseni ostaa sarjiksen, jota kattelin kaihoisasti jo tänne muuttaessani. Istuin luennolla aiheena "Intermediaalisuus ja digitaalinen media" tai jotain sinne päin. Keskusteltiin lukupiirissä kilpaa Kalevalasta ja Kantelettaresta. Yhdellä tytöllä oli vääränkielinen kirja, mutta se ei ollut huomannut sitä koska se ei ollut avannutkaan kyseistä opusta.
Mun Kämppis on ollut koko illan niiden fuksiaisissa, joten oon voinut vaan laulella ja lukea itelleni ääneen artikkeleita, esim. Turun romantiikasta ja Topeliuksesta ja sofistikoituneesta kertomuksesta vai mikähän se oli. Vielä pitäs perehtyä pariin runoanalyysiin ja sitten olla skarppina huomenna jopa neljällä eri sessiolla. Mun viikon kiivain päivä. Sitten lähdenkin viettämään pitkää viikonloppua kotikonnuille. Saa nähdä onko Neekku mulle tälläkin kertaa loukkaantunu.
En nää mun Halausukkoa tänä viikonloppuna, mikä on sinänsä aika kummaa. Haluisin viettää sen kanssa sellasia olloilulöllöilypäiviä, mutta kun kaikki muut ihmiset on niin meneväisiä ja lupautuvaisia joka paikkaan, paitsi minä, koska en oo vielä uppoutunut kunnolla mihinkään mukaan. Niin siis pointtina se, että minä voisin olloillalöllöillä vaikka millon, mutta muut ei ihan niin helposti. Esim just Halausukko.
Elo on ihan mukavan keveää, vaikka minua masentaakin että mun basilika tuntuu tekevän hidasta kuolemaa. Kotona on ainakin kolme eri ruukkua, jotka on eläneet kesästä asti. Tämä on selvästi jotain elinvoimatonta syyssatoa, hitto.
Aiemmin iltapäivällä katoin A-talkin rasvariitelypätkän. Äsken katoin videon, jossa oli jotain jenkkiuskiksia parantamassa nuoria Disneylandissa. Sit katoin videon, jossa oli iloinen kädetön ja jalaton mies, joka kiersi kertomassa ihmisille että ne on arvokkaita.
Sit mietin, miten masentava ajatus on se, että koko maailmankaikkeus olis yks iso Sattuma, ja ettei meillä olis mitään merkitystä.
Onneks mun ei tarvi ajatella niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti