Jos nousee kahdeksaksi kouluun, päivä tuntuu pitkältä.
Mutta kyllä minä silti mielummin nukkuisin.
Mulla on jo aamurutiini.
Ymmärrättekö, mitä se tarkoittaa?
Oon muuttanut pois kotoa uuteen kaupunkiin ja minulla on aamurutiini.
Miettikää sitä.
Opin tänään metonymioista, modernismista ja postmodernismista sekä hyviä kikkoja Wordiin. Kävin hyödyntämässä yliopiston lahjuksia ja ostin halvat liput My Fair Ladyyn, koska Maijukka haluu nähdä sen. Huomenna siis tutustuminen Jyväskylän kaupunginteatteriin.
Olin vasta nyt ekaa kertaa Varustamolla alusta saakka. Siellä oli Turusta se ylkkäbändi, jonka laulajat ei osaa laulaa melodioita alleviivaavasti. Sitten siellä oli myös yksi meidän kirjallisuudentyypeistä, se oli superyllättävää! En ehtinyt selvittää, oliko se siellä vahingossa vai uteliaisuudesta vai tarkoituksella ja tiesikö se mistä on kysymys. Mutta ehkä ehdin vielä. Jännittävää.
Mut Jumala hölli koska se on Jumala.
Uuteen isoon hajanaiseen joukkioon on melko vaivalloista sulahtaa. Tai ehkä se tuntuu vaivalloiselta siksi, etten ole pohjimmiltani äärettömän ihmisrakas, joten en koe suunnatonta tarvetta ja halua yrittää ottaa kontaktia jokaikiseen tyyppiin ihan vain kontaktinottamisen vuoksi.
Ehkä ne kontaktit muotoutuu tässä pikkuhiljaa kun on muotoutuakseen.
Sitä paitsi mitä luultavimmin mulla on tavoitteena olla täällä melko pitkään, joten ei mun tarvi hahmottaa paikkaani heti tällä sekunnilla. Tuntuu, että mun pitää ottaa rauhallisesti ja katella ja tarkkailla.
Kyllä Jumala osottaa mulle ne mun jutut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti