Kesän kriisillinen olemus

Toisena vuorossa kesä.


Kesä on huippuaikaa sen takia, että sillon on aina lomaa. Totta kai on kivaa, kun (useimmiten) on lämmintä ja luonto on hirmu nättinä ja ihmiset on ilosina ja jotenkin rennompina ja huolettomampina. Tykkään kaikesta tosta, mutta parasta on kuitenkin se, että on vapaata.

Sen takia on kamalaa tajuta, että mitä vanhemmaks tulee, niin sitä epävapaammaksi muuttuu myös kesä. Aikaansaavat ja järkevät ihmiset alkaa jo tän ikäsinä käymään kesätöissä (koska olen niin superaikaansaava niin en ole hakenut minnekkään hommiin), joten kesä on ainakin siltä osin sidottu. Minulle kesä tarkottaa just sitä aikaa, millon saa tehdä pidempiä reissuja ympäri Suomea, nähdä kavereita, olla vaan ja lagata ja toimittaa tyhjää ilman, että siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa. Siks töiden hakeminen jotenkin ahdistaa, kun siihen liittyy niin paljon kaikkia vaikeita yksityiskohtia (ainakin mulle ne tuntuu vaikeilta u_u), eikä sitten vois enää lähteä minne vaan millon vaan. Vaikka eihän niitä töitä tarvis paiskia koko kesää, ei tietenkään..

Olin mä yks kesä kesätöissä Maijukan kanssa Kippolassa. Se oli kyllä ihan mukavaa. Oli hyvät ilmat ja hyvät ruuat ja tehtiin kaikkia hanttihommia, kuten pestiin vessoja ja saunoja ja lattioita ja tiskattiin ja kasattiin risuja ja kaikkeaa muuta yhtä haastavaa. Ja saatiin siitä palkkaa. Sit toinen puolisko siitä meidän työrupeamasta vahdittiin lapsia^^ Kiponniemeen voisin mennä uudestaankin töihin, mutta ei siellä pidemmän aikaa viittis olla, kun se on niin kaukana.

Haha, siellä oli sellanen talonmies joka puhu ihan tosi hauskasti ja muisti hirmu hyvin, kenen nimipäivät on minäkin päivänä. Mun nimpparia se tosin ei muistanu suoriltaan, mutta siitä lähtien se onkin lähettänyt aina onnittelutekstarin 3.6., håhå! Kukaan muu ei melkein sitten nimppareina onnittelekkaan (vaikka multa on menny vähän ohi koko nimipäivien funktio, että eipä siinä).

Vanhenemisessa on myös se masentava puoli, että vaikka kesä on aina ollut lähes yhtäpitkä loman puolesta, niin joka vuos se tuntuu silti aina lyhyemmältä. Pienempänä sitä hahmotti ajan niin eri tavalla; viikkokin tuntu melkein ikuisuudelta, puhumattakaan kuukaudesta. Aika ihanaa kyllä, sillon pysty elämään niin fiiliksen mukaan, eikä tarvinnut huolehtia mistään menoista, kun se oli vanhempien tehtävä. Voishan sitä nytkin tietty elää sillä tavalla, mutta ei enää osaa olla huoleton. Millonkahan kadotin sen taidon?

Meidän perheellä ei oo koskaan ollu varsinaisesti omaa mökkiä (paitsi aikasemmin oli suvun yhteinen mökki, mutta sekin Kotkan lähellä, joten ei sitä hevillä tullu ajettua 4h sitä varten), joten mökkeily ei oo ikinä kuulunut hirmu kiinteästi omaan kesään. Sillon tällön käytiin ehkä tuttujen mökeillä, mutta siinäpä se. Oiskohan mun kehitys mennyt eri suuntaan, jos olisin saanut/joutunut viettämään kesälomia mökillä?

Sen sijaan sellasia jokakesäsiä traditioita niin pitkään kun muistan on ollut ainakin soittoleiri ja Kesäjuhlat. Pienempänä olin leirillä mukana vaan ikään kuin maskottina, mutta sitä mukaa kun aloin itekkin soittamaan viulua, niin musta tuli 'oikea leiriläinen'. Ens kesä taitaa olla ensimmäinen kesä, kun soittoleiriä ei enää järjestetä (en oo kyllä ihan varma, et meinaako noi vielä kehitellä jotain?), joten ainakin se tekee seuraavasta kesästä vähän erilaisen. Vapaakirkon Kesäjuhlat taas on traditio siks, että mut on pienestä asti sinne viety, kun vanhemmat on menneet. Ja viime vuosina on ollu lähes aina joku soittojuttu siellä, eli on vähän velvoitekin mennä. Ja näkee siellä hirveesti kavereita ja tuttujakin, joten en valita.

Leireillä oon siis käynyt oikeestaan aina, eniten kesäsin, ja erityisesti yläaste oli sellasta intensiiviaikaa leirien suhteen. Varsinkin kasin kesä, sillon tais olla.. 4 leiriä? Ainakin. Sillon oli vielä nuori ja jakso, lål :D Tää kuva on just siltä leiri-intensiivi-kesältä:


Nyt alkaa olla jo vähän kasvanut keskimääräsen leiri-ikärajan yläpuolelle. Ja vaikka ne onkin tosi kivoja, niin ei niille jotenkin enää ihan samalla tavalla kaipaa, kun sillon teinimpänä. Ehkä sitä tykkää enemmän ihan ite oma-aloitteisesti viettää aikaa ihmisten kanssa ja tutustua, ilman sitä varten järjestettyä juttua? En mä tiedä. Mutta kyllä mä vieläkin leireille lähden, jos tulee sopivia vastaan.

Festarit taas ei oo vielä tähän mennessä ollut asia, mitä harrastaisin. Ekoilla festareillani ikinä olin viime elokuussa: Karjaalla Billnäsissä oli FACES. Ei ehkä mikään perinteisin (niinku Ruisrock tai Provinssi tai Ilosaari jnejne), koska se oli etnofestari. Mutta voi, se oli kyllä ihan ihana! Siellä oli niin söpöjä ihmisiä (mulla on varmaan joko söpöihmisfetissi, kun hehkutan vaan niitä.. u_u), niin hauskaa musiikkia ja hyviä ruokia ja ihQja kojuja ja aah. Sinne taas ens kesänä. Tykkäsin siitä myös siks, ettei se ollu sellanen älytön ryyppyhulabaloo, mitä ainakin kuvittelisin useimpien festareiden olevan. En voi tietty tietää, kun ei ole omaa kokemusta, mutta uskomus on aika vahva (; Se oli viimeks viikonlopun mittanen, mutta tällä kertaa se kuulemma kestäis VIIS päivää! Ainut vaan, että kesälukio taitaa olla samaan aikaan, joten koko ajaks en ehkä voi mennä.

..mistä pääsemme takaisin siihen, että vaikken menekään luultavasti töihin kesällä, niin ei se ole silti vapaata, koska syksyn ruotsin ja uskonnon kirjotukset häämöttää edessäpäin. Käyn myös kesälukiossa kaks kielten kurssia, sillä tavalla että ne alkaa pari viikkoa ennen koulujen alkua. Pääsen virittäytymään opiskeluun jo ennen varsinaista lukuvuotta, jipii u_u

Mutta oikeastaan mulla on tällä hetkellä yllättävän vähän suunnitelmia ens kesälle. Muutamana vuonna oon nyt käynyt Juhannuskonferenssissa Keuruun Isossa Kirjassa, koska sielläkin näkee kavereita ja tuttuja niin paljon. Sitten epävirallinen kesätraditio on ollut myös Hesanreissu Maijujen kanssa: yövytään Maijukan isoisosiskon kämpillä ja sitten shoppaillaan keskustassa. Se on kyllä kivaa, mutta turhaa ilman porukoiden rahapanostusta, öhm.. (koska en käy töissä. Ympäri mennään yhteen tullaan)

Mulla on oikeestaan kolme toivetta, jotka on ollut jo useemman vuoden, ja mitkä haluisin joku kesä toteuttaa.

1) Tukholmanristeily.
Sen takia, että aina kun oon käynyt Tukholmassa, niin se on ollut vaan läpikulkureissu, koska ollaan oltu matkalla johki muualle. Olis kiva mennä sinne varta vasten ja nähdä sitä kaupunkia ja kierrellä kirppiksiä jnejne. Joku kesä.

2) Länsi-Suomen koluaminen.
Tämä siksi, että en oo ikinä ollut esim Turussa tai Vaasassa. Ihan tosi noloa, mutta en vaan oo. Suurin syy on varmaan se, ettei siellä päin asua ketään sukulaisia eikä läheisiä kavereita, niin ei sitä turhan päiten sitten tuu mentyä. Olis siis kiva ajella autolla ympäri Länsi-Suomea ihan vaan siks, että näkis sitäkin osaa Suomesta. Ei varmaan toteudu, ennen ku ite saan kortin :D

3) Ahvenanmaan ympäri pyöräily.
En tiedä ees miks (haha), mutta Ahvenanmaallakaan en oo koskaan käyny, ja koska se on saari, niin jotenkin tuntuis sopivalta pyöräillä se ympäri. En tiedä, kuka muu vois mahollisesti lähteä ku iskä, ja en oikein usko, että saadaan koskaan aikaseks. Mutta eihän sitä tiiä.

Aaarh, voi ei, tehtävänanto oli kertoa kesästä jotain kivaa ja mulla taas kyllä harhautuu aika lahjakkaasti. Kivaa, kivaa..

Ooo, mansikat! Suomalaiset ihanat mansikat! Ja mustikat! Ja sitten herneet, sellaset hyvät, ei puisevat. Niin ja muutenkin kaikki vihannekset ja kasvikset, kun ne on kesäsin niin napakoita ja tuoreita ja hyvänmakusia. Se on ainakin kivaa. Ja sitten se, kun ei tarvi pukea niin paljon päälle, helpompi lähteä ulos, on lämmintä, aurinko paistaa.. Voi ostaa kaupasta ihan randomilla jotain ja mennä hengailemaan nurtsille tai rannalle ja mussuttaa. Ja voi pelata beachia paljain jaloin. Ja kävellä muutenkin paljain jaloin. Se kesä, kun vedin tukan pois, kävelin kerran keskustasta kotiin paljain jaloin. AAAAA ja yötön yö!! Se, kun ei tuu pimeä ollenkaan ja voi hengata ulkona yöllä ja ajaa pyörällä ja häseltää jotain. Mmm.

Joo ja hei, ens kesänä kyllä käyn viimeinkin sen Kallaveden-risteilyn! Oli kova aikomus jo viimeks, mutta se sitten jäi toteuttamatta. En oo ikinä käyny sitä, vaikka koko ikäni asunu Kuopiossa, joten nyt olis jo aika.

Sen oon muuten huomannu, että vaikka kesällä onkin (suurimmalti osalti) vapaa ja on ihanaa ja kivaa, niin silti se on mulle lähes poikkeuksetta aina jonkun kriisin aikaa. Useimmiten se ei oo mikään ulkoinen kriisi, minkä muutkin näkis, vaan sisäinen. En osaa oikein edes eritellä, minkälaisia on ollu, mutta joka tapauksessa iskee aina joku ongelma pään sisälle ja sitten tuhlaa lomaa siihen, että ahdistuilee siitä. En tiedä, johtuuko se sit siitä, kun on niin paljon aikaa miettiä asioita? Jostain syystä onnistun kuitenkin ainakin yhden kriisin synnyttämään kesässä, mikä on kyllä ehkä ääliömäisintä ikinä, mutta silti se aina tapahtuu. Ja varpilla myös ensi kesänä. (Tää ei oo pirujen seinille maalailua, se on vaan kokemuksesta päättelemistä u_u)

Hö, ei tääkään ollu taas kivaa. Olen sisäisesti näköjään hyvin negatiivinen ihminen, kun koko ajan ajautuu tyhmiin juttuihin enkä osaa puhua vaan kivoista. Hah.

Eli ehkä aika lopettaa. (Miks saakelissa mulla aina venyy nää ihan tuhottoman pitkiksi? HUAAAAH) Laitan tähän loppuun iloisen valokuvan minusta ja Mailusta Annukan luona, kun oltiin molemmat ostettu uunituoreet vikat Härrit ja luettiin niitä illalla :DD LÅL


Näytän hyvältä, HA