Menestyvä muusikko

Aah. Ompa rento olo.

Tai siis silleen ei, että kauhee ahdistus alkaa iskeä kun on niin paljon koulujuttuja ja mun hienot opiskelusuunnitelmat lomautuksen ajalle on kussu ihan täydellisesti, joten pienet paineet alkaa kasautua, mutta sillä tavalla on kun nyt voin taas kirjottaa mistä huvittaa. Jee.

Ja kyllä mä tiedän, että tää vielä tästä. Aina se. Turha ottaa liikaa ahistusta.

Sitä paitsi nyt taas vähän helpotti, kun sain ees yhden jutun alta pois. Rahakeikan nimittäin! Olen nyt 70egee ja yhtä ruusua rikkaampi, HAHAA! Tienasin, kun oltiin kvartetin kanssa säestämässä Kuopion Seniorikuoroa (keski-ikä 75v, meille kerrottiin tää ainakin kaks tai kolme kertaa) ja sit soitettiin myös kaks omaa biisiä. Ens viikonloppunakin pitää säestää kuoroa Tampereella, mutta se on eri kuoro, ja siitä ei saa rahaa.

Mut toi oli jotenkin symppis, kun ne oikeesti nautti siitä laulamisesta. Siellä oli ihana yks hirmu pieni mummeli, joka seiso koko ajan samassa asennossa ja piti vapisevin käsin kiinni siitä kuorokansiosta ja laulo koko konsertin ajan HYMYILLEN. Se oli niin suloinen. Sydäntä lämmittävä!

Nyt voisin ostaa sillä keikkarahalla vaikka Biancosta kengät. En tosin sovitellu niitä, mutta siellä oli hirveesti sellasia söpöjä kevätkenkiä, jotka himottas, mutta ne makso kaikki just jotain 69€. Tuntuu tyhmältä maksaa niin paljon sellasta kenkäsistä. Sinne menis sit koko soittelun eestä.

Mein porukat on ihan hulluja, Kire ja iskä oli käyny tänään vielä hiihtämässä. Haloo hei. Huhtikuun puoliväli. Tai itse asiassa loppupuolisko jo. Tää on niin väärin, nyt pitäs olla jo leskenlehdet täydessä kukassa ja arska porottaa jajajajajaj ÄRH. Mä kävin yks päivä Neekun kanssa rannassa, mut jäälle en uskaltanu enää lähtee. Vaikka eiköhän se olis keposasti vielä kestäny. Mut en silti menny. Sen sijaan seisoin siinä laiturilla ja yhtäkkiä vaan tajusin, miten kovaa ääntä kaikki linnut piti. Kauhee sirkutus ja räksätys ja hirmunen meno :D Mut sen jälkeen tajusin myös sen, ettei kaikki melu tullutkaan niistä linnuista, vaan mun alapuolelta. Se oli tosi häröä, koska se jää oikeesti äänteli. Se ELI! Oli aika hämmentävä kokemus. Se paukku ja naksahteli ja lorisi ja vaikka mitä, mutta silti missään ei näkynyt mitään liikettä. Melkein henkimaailman hommia.

Mirkku ois leikannu mun tukan (se ois kyl halunnu ajaa siilin, vaikken ollu ite puhunu sellasesta mitään), mut sit aattelin et en jaksa ajatella millaseks sen haluun. Päätin sit, että yritän kasvattaa siitä nyt polkkatukkaa siihen asti, ku menee hermo niin paljon, että jaksan päätää millaseks sen vois naksia. Hyvä sotasuunnitelma, haha.

Yks päivä tässä lauleskelin mun kirjastosta lainaamasta Disney-laulukirjasta melkein kaikki laulut läpi ja tuli ihan HERVOTON himo kattoo kaikki Disney-klassikot! Niissä on oikeesti niin hyvät musat! Varsinkin Alan Menkel on tehny vaikka kuinka moneen ihan huppubiisejä, esim Aladdiniin, Pocahontakseen, Notredamen kellonsoittajaan, Kaunottareen ja Hirviöön.. Sit tietty Elton Johnin ihQt rallatukset Leijonakuninkaassa. Vois pitää Disney-maratonin. Mut ei ehkä irtoo, kun pitäs tehä noita lomautustehtäviä. HYYYYH.

Mä en hahmota yhtään enää, miten myöhä on, kun nyt on jo niin pitkälle asti valosaa. Siis se on hyvä juttu, IHANA. Mun sisäinen kello vaan menee ihan sekasin.

PS: NIIN JA MULLA OLI KORKKARIT SIELLÄ KONSERTISSA, OLINKO EHKE PIKKUSEN NAINEN, MITÄ!