Keväthavahtumisia

NYT: Popitan Lisa Hannigania myspacesta.

Tämä oli ehkä ainut maanantai koko vuotena, mikä tuntui oikeasti siedettävältä. Tai siis. Kun maanantait on aina niin vaikeita ja kamalia, kun pitää alkaa arki alusta ja se on jotenkin hirmu raskasta. Plus etten yleensä nuku sikeästi su-ma-yönä.

Tänään kuitenkin oli jotenkin pienesti hyvä olla. Mulla ei oo ollu tässä jaksossa vielä yhtään maanantaita, koska yksi meni Lontooseen, yksi pääsiäiseen ja yksi lomautuksiin. Joten tää oli eka maanantai. Ah. Koulu alkoi vasta 11:05, eli oli aikaa vaikka kuinka, koska kello soi jo ekan kerran 06:01. Nousin kyllä vasta seiskan jälkeen, öhm. Mut silti!

Ehdin tehdä matikanläksyt ja ruotsin kappaleen suomentamisen ja maakunnan uutisten valitsemisen yhteiskuntaopin saakelin-ärsyttävään-uutiskatsaukseen ennen ku lähdin kouluun. Ja ennen koulua ehdin vielä viulunkin viedä konsalle ja kävellä rauhassa koululle ja neloskerrokseen ja oli ihanan hiljasta ja luin Hesaria ja valkkasin niitä vikoja uutisia. Sitten siihen kyllä alko valua populaa, ja jostain omituisesta syystä alotin tän viikon kommunikoinnit jotenkin tosi äkäsesti, mistä M&H huomauttikin :D En tie, mistä se johtu. En ees ollu varsinaisesti äkänen.

Tää maanantaiaamu ei ollu varsinaisesti ihana, mutta jotenkin kuitenkin hirmu positiivinen. Kun ei ollut kiire. Ja en tie.

Ihmiset on ruvennu huomauttelemaan mulle, että kirjotan tänne nykyään vähemmän, tai siis en niin useasti. Aika hassua, kahdellakin tavalla:
1) sillä tavalla, että ylipäätään kykenen olemaan kirjottamatta, ilman että koen ahdistusta tai edes sen kummempaa tarvetta raportoida kaikkia tapahtumia teille
2) sillä tavalla, että jotakuta oikeesti häiritsee se, etten postaa. Hihi! HAHA!

Viikonloppu menikin muuten siellä Tampereella. En muista, kirjotinko mä lähteväni sinne? Lauantaiaamuna mun herätyskello teki saman, minkä Lontoo-aamuna: siinä oli herätystoiminta päällä, mut se ei soinu. Tälläkin kertaa äippä tuli herättämään mut puol tuntia aijemmin. Ja nyt tajusin, mikä siinä kellossa oli molempina kertoina: olin pyörittänyt vahingossa radion volan nollille! En kai mä herää siihen, kun ei kuulu mitään ääntä! Selvisipä tämäkin mysteeri ja ehkä osaan varoa vastaisuudessa.

Ei me silti iskän ja Veran kans myöhästytty lähöstä ku vartti. Nukuin melkein koko automatkan, niin kuin tulomatkan sitten takasin päinkin. Niska vaan tulee kipeeks autossa nukkumisesta. Oli ihanan nätti päivä ajella, ihan sininen taivas ja valkosia pilviä harvakseltaan, aurinko paisto, tuuli vähän. Sitä paitsi tykkään olla matkalla. Tykkään siitä, kun on määränpää ja oon pyrkimässä sinne. Ootan varmaan ajokortissakin (sitten kun joskus tulevaisuudessa jaksan sen hankkia) eniten sitä, että pääsen ajamaan pitkää matkaa kattomaan kavereita. Aah, ihana vapaudentunne kun voi itse lähteä jonnekkin ihan muualle ja kuunnella autossa sellasta musaa, mitä haluaa ja aaaaah. Sitä odotellessa.

Tampere on jännä kaupunki, kun tuntuu että se on vaan pelkkää suoraa. Keskusta rakentuu hirmu pitkän ja suoran keskustien molemmille puolille, ja vähän menee autolla pitkään ajaa se keskuskatu päästä päähän, varsinkin ruuhka-aikaan. Tampereella näytti ihan sellaselta, mitä muistelinkin. Joskus olis kiva pyöriä siellä enemmänki, muuallaki ku ihan ydinkeskustassa. Mailu suunnittelikin jo, että se haluu ens kesänä Maijukan kanssa Särkkään, joten meidän pitää mennä hummaamaan Tampereelle. Nyt ei hirveesti ehitty hummailla, mutta Tumppa kyllä kierrätti meitä illalla vähän Pyynikissä ja Pispalassa ja muuallakin, en muista nimiä enää. Siellä oli ihan törkeitä lukaaleja, järkyn isoja ja varmasti tyyriitä taloja. Jotkut oli aidattu hirmu luotaantorjuvasti. Mut oli ne kyl hienoja. Huhhuh.

V-loppu meni lähinnä soittaessa. Tai siis ei lähinnä, vaan ihan. Yöks päästiin Tumpalle, KUITENKIN : D Se oli melkoisen säätämisen takana, ja mua hävetti ihan tajuttomasti kun siitä tuli niin hankala asia ja sit muutenkin koko ajan vedin niin lujaa niillä (esim kaadoin teetä lasiin vaikka siinä oli teemuki vieressä etc.etc.). HAH. Ei aina voi onnistua. Mutta oli kiva nähdä niiden koti ja kaveri ekaa kertaa omassa ympäristössään. Vaikka Tomppa ja Tumppa kyllä nahisteli ihan koko ajan. Mut se oli sellasta veljellistä, ei sellasta nahistelua mitä meillä aina harrastetaan; ikävää ja lyttäävää :D

Tänään muuten havahduin ekaa kertaa siihen, että oikeestaan tykkään Kuopiosta. Tai siis tykkään sen rakenteesta, taloista ja miten ne sijaitsee. Tykkään siitä, että hallitsen tän kaupungin ja että tiedän koko ajan missä oon ja miten sinne pääsee ja miten sieltä pääsee pois ja minne mennään mistäkin ja kaikkee. En osaa oikein selittää sitä. Mutta se vaan luo tuttuutta ja turvallisuudentunnetta, kun tuntuu että hallitsee. Vaikka välillä ahdistaakin ihmiset täällä ja kaikki tutut paikat ja naamat, niin huomasin tänään, että on siinä hyvätkin puolet. Mutta tiedän silti, etten jää tänne, koska ei täällä oo minulle mitään tulevaisuutta. Ja vaikka siinä kestääkin oma aikansa tykästyä johonkin toiseen kaupunkiin ja kokea hallitsevansa sen, niin tiedän että se onnistuu kuitenkin. Aikaa siihen saattaa mennä, mutta se onnistuu. En vaan tiedä, minkä kaupungin kanssa.

Ooh, äippä alkaa paistaa vohveleita! Kevät on selvästi iskenyt siihenkin o_o Ja minuunkin kyllä. Tänään otin autotallista palloja ja heittelin niitä Neekulle. Ja kävelin kesäkengissä. Håhåhåhåh

JA VAPUKSI ON LUVATTU LÄMMINTÄ HIIIHAAAA

ja btw: se äipän Lontoossa varastettu lompakko löyty ja ne lähettää sen meille ;D