tiistai 28. huhtikuuta 2009

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa - myös lihapiirakan metsästämisen

Minusta on tullut kuulemma arvaamaton.

M: "Just puhuttiin tässä, ettei susta voi enää nykyään tietää, mitä väkivaltaista ja julmaa oikeesti ajattelet."
S: "Päälle päin vaan hymyilet, mutta pinnan alla kehittelet varmaan murhanhimoisia suunnitelmia."
H: "Niin, kaikki luulee, että oot pieni, söpö ja suloinen, mutta oikeesti oot kamala."


Nii-in, mistä sitä kukaan voi koskaan tietää, häHÄÄ!

Tänään hypärillä kevään ensimmäinen jätski torilta! Pieni mango-meloni! Oikeeseen vohveliin! Jee!

Mutta söin sen yksin. Tai no oli mulla pulut seurana, ne piiritti mua välillä kun istuin siinä lavan edessä olevilla penkeillä ja vaikka jätskikin oli jo loppu. Mut ei se yksinolokaan oikeestaan haitannu. Oli lämmintä ja aurinkoista, Sektorin mittari näytti parhaimmillaan +19 astetta, ja kaikki ihmiset tuntui tulleen ulos piiloistaan. Se tapahtuu aina kevään tullen. Torin kajareista soi pätkittäin joku ihme tekopirtee musa, ja niitä biisejä oli ehkä kolme erilaista. Siihen mua vastapäätä keräänty pikku hiljaa eläkeläisiä vanhoja miehiä, joilla kaikilla oli ihan samanlainen vaatetus. Siis tahattomasti samanlainen. Se oli koomista.

Kirjotin luovan kirjottamisen tehtäviä ja kuulin sivukorvalla, miten jotkut keski-ikäiset naiset nauro pienelle, vaaleanpunaiseen haalariin pukeutuneelle tytölle. Se yritti metsästää niiltä lihapiirakkaa, mitä ne söi. Sen äiti vaan nauro vähän matkan päässä ja tuli kertomaan, että yks päivä moottoripyörämiehet oli ostaneet lihapiirakan kahdella nakilla, ja Vilma oli syönyt siitä kaksi nakkia ja puolikkaan lihapiirakan. Lål. Ja se oli 1v 4kk. Hah.

Se toinen nainen, jolta se pyys piirakkaa käsi ojossa, syötti sitä ihan ku koiraa. Sellasia pieniä palasia suoraan suuhun.

Lähdin kävelemään koululle takasin, mutta pistinkin ranttaliksi ja pelkän jäätelön sijaan ostin myös Hanna Partaselta munkkipossun! Aah, nam, se oli hyvää. Suosittelen.

Tänään pitäis esim vielä mennä harkkaamaan vapuks biisejä torille, ja sitten illalla syömään Mirkun ja Terpan HÄÄPÄIVÄN kunniaks. Voi luoja kyllä, mäkin voisin kohta mennä naimisiin. Ei oo tapahtumassa, mutta noin niinku teoriassa. On mulla kyllä ollu/on melkosen hurjake siskona. Huhuh.

Mut nyt luovan kirjottamisen tunnille, MÅ>>

4 kommenttia:

Moces kirjoitti...

Näin toista kertaa lukiessa, kun ei kerta uutta tekstiä ollu, tuli mieleen että noitten kavereittes jutut vois olla munkin kavereiden juttuja. :)

pikku-oRkki kirjoitti...

Haha : D Ehkä meissä on jotain samaa, veliseni!

mirjami kirjoitti...

Mut mä en tajunnu, kuin niin susta ei NYKYÄÄN voi tietää, mitä ajattelet. Eiköhän sun ejetukset ennenkin oo ollu yhtä irvokkaita. ne vaan ei oo tajunneet sitä ;>

pikku-oRkki kirjoitti...

En minäkään tajua, minä vain kirjoitan mitä minulle sanotaan (;