Ja pahimpia on aaaaaamut

Minun aamu ei mennyt tänään ihan putkeen.

Oli työn ja tuskan takana kammeta ittesä ylös sängystä. Luultavasti siksi, että siellä oli niin lämmintä ja mukavaa, mutta enemmän siksi, että oli sellain fiilis ku olisin valvonu koko yön. Tai pyöriny vaan enkä nukkunut ollenkaan (vaikkei se olekaan totta, pakko mun on olla ollu unessa). Jossain vaiheessa katoin kelloo, arvelin sen olevan ehkä kolme tai sinne suuntaan - mutta se olikin 6:08. Ja tuntu etten ollu nukahtanu vielä kertaakaan. Tuli pikkasen kiire saada vielä unta.

Kesken aamutoimien iski sellanen kahdenminuutintuska, en ees tie mistä se tuli. Ihan ku olis ollu kiviä kohdussa. Tai en tiedä voiko kohtuaan tuntea, mutta alavatsassa joka tapauksessa. En pystyny melkein liikkumaan. Se oli hämmentävää ja kamalaa.

Olin ihan pokkana menossa enkun palautukseen 9:15, mutta se olikin alkanu jo 8:30. Onnistuin hienosti sotkemaan palautusajankohdat. Voin kertoo, että suoraan sanottuna vitutti. Onneks se ope oli kuitenkin kiltti ku myöhemmin hain kokeen siltä: se ei vaatinu mua selvittämään poissaoloa vaan usko että "olin sotkeentunut". Håhå.

Vertailevasta kirjallisuusesseestä sain 50/60p. Se oli ihan helpottavaa, koska ajattelin että sekin essee on ihan pyllystä. Mun esseeitsetunto ja -varmuus on kadonnut, en tie mihin oon ne onnistunu hukkaamaan. En enää nää omista teksteistäni onko ne hyviä vai paskoja. Ja sit oon hukassa enkä luota itteeni. Jee. Miks en ennää ossaa.

Bussissa matkalla kotiin alkoi unettaa vimmatusti joten perillä kaaduin suoraan sohvalle. En ois varmaan päässy siitäkään ylös jos äiti ei olis tullu kiskomaan syömään mustikkapiirakkaa. Sen voimalla ryhdyin sit tarmokkaasti siivoomaan ja imuroimaan. Osasin jopa vaihtaa pölypussin. Lål. Pienennettiin olkkarin pöytää ottamalla jatkopalat pois, nyt se tuntuu omituisen pieneltä.

Alotin myös joululevyjensoittamiskauden. Tästä ei oo kuulkaa enää paluuta.
Huomen pikkujoulut!

Heitin Neekun tennispallon vahingossa sen vesikuppiin. Sit nauroin ja kuivasin sen talouspaperiin. Neekku kieriskeli sen jälkeen pallon päällä ihan hurmiossa.

Kaveri kävi tsekkaamassa mein kodin ja mun huoneen ja istumassa litkimässä teetä. Siitäkin on jo jonku aikaa ku joku on ollu tääl viimeks. Mikshän kutsun meille niin harvoin ketään?

Mutta nyt: viulu! MO